perjantai 10. marraskuuta 2017

Hyvän mielen vuosi

Oletko kiinnostunut itsetutkiskelusta ja mielen hyvinvointia tukevista harjoituksista? Entä satutko olemaan niitä ihmisiä, jotka innostuvat tehtäväkirjojen täyttämisestä? Jos vastasit molempiin (tai edes ensimmäiseen) kyllä, minulla on sinulle kirjasuositus: Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirja (PS-kustannus, 2017).

Tämä Maaretta Tukiaisen kirja on itsenäinen jatko-osa hänen aiemmalle kirjalleen nimeltä Hyvän mielen taidot (josta muuten olen kirjoittanut oman postauksensa), jossa esiteltiin erilaisia mielen taitoja, jotka tutkitusti auttavat meitä paremman ja mielekkäämmän elämän tavoittelussa. Tässä tehtäväkirjassa ei enää syvennytä tutkimustietoon vaan mennään suoraan asiaan eli harjoituksiin, jotka kirjassa on jaettu kalenterimallin mukaisesti: jokainen kuukausi keskittyy omaan teemaansa, jota tarkastellaan neljän suppeamman viikkoteeman kautta.



Hyvän mielen vuoden voi siis aloittaa vaikkapa haluamansa kuukauden ensimmäisenä päivänä ja seurata uskollisesti kirjan rakennetta keskittyen koko kuukauden ajan samaan teemaan. Kalenterisivuille voit merkitä muistiin suunnitelmiasi siitä, mitä aiot vaikkapa tulevalla viikolla tehdä hyvinvointisi eteen. Toisaalta kirjan harjoitukset ovat sellaisia, että niitä voi aivan yhtä hyvin tehdä missä järjestyksessä haluaa. Itse hieman kurittomana tyyppinä olen tehnyt juuri näin: kirjan saatuani olen selaillut sitä yleensä muutamia kertoja viikossa ja tehnyt aina kerrallaan pari yhteen kiinnostavaan teemaan liittyvää harjoitusta.

Inspiroivaa kirjaa selaillessa meinaa hieman ahneus iskeä, mutta lienee silti viisasta edetä pienin askelin, jotta ajatus pysyy mukana tehtävien tekemisessä - sillä tarkoitushan on pohdiskella ja kehittää omaa elämää, ihmissuhteita ja hyvinvointia, ei suorittaa tehtäviä loppuun mahdollisimman nopeasti. Kirjan harjoitukset liittyvät esimerkiksi omien arvojen kiteyttämiseen, vahvuuksien ja voimavarojen tunnistamiseen, ilon ja uteliaisuuden vaalimiseen ja ihmissuhteiden kehittämiseen. Myös sivujen visuaalisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota, ja kirja tarjoaakin paljon mahdollisuuksia myös koristeluun ja värittämiseen, jos sellaiseen tuntee kutsumusta. Itse tosin pitäisin hieman simppelimmästä ulkoasusta, mutta minkäs makuasioille mahtaisi.

Ensisilmäyksellä Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirja vaikuttaa kepeältä ja harmittomalta - mutta kun tehtäviä jää miettimään tarkemmin, voi joutua kosketuksiin myös haastavien ajatusten ja tunteiden kanssa. Mitään perusteellista traumojen kaiveluahan tämä ei tietenkään ole (ja sellainen lienee viisainta hoitaa yhdessä turvallisen ammattilaisen kanssa), kirjan ote on enemmänkin valmennuksellinen kuin terapeuttinen. Suosittelisin tätä kirjaa ennen kaikkea ihmisille, joiden elämässä perusrakenteet ovat kunnossa, mutta jotka haluaisivat saada arjestaan, itsestään ja ihmissuhteistaan vielä hiukan enemmän irti.

Kirja saatu kustantamolta blogin kautta

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Saako vapaalla ajatella töitä?

Psykologinen työstä irrottautuminen on lukuisissa tutkimuksissa todettu merkittäväksi tekijäksi työstressistä palautumisessa - ja sitä se varmasti onkin, kun kyse on nimenomaan kuormittavista, ahdistavista tai muuten mieltä vaivaavista työasioista. Tunneperäinen vatvominen näyttäisi olevan vahvasti yhteydessä huonompaan hyvinvointiin, ja se totta kai käy järkeen - jos jatkuvasti pyörittää päässään samoja kielteisiä keloja, ei ole ihmekään, jos rentoutuminen vapaalla ei onnistu, eikä muutenkaan saa mielekkäitä juttuja aikaan.


Mutta entäpä työasioiden myönteinen ajattelu? Jos koet työn imua, olet innoissasi töistäsi ja saat vapaallakin työprojekteihin liittyviä ideoita, muistelet onnistumisiasi töissä ja odotat innolla tulevia haasteita, voisi sillä kuvitella olevan enemmänkin positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin myös vapaa-ajalla. Työstä irrottautumista tällainen ajattelu ei toki ole, mutta sitä on aika mahdoton ängetä samaan kategoriaan kielteisen työasioiden vatvomisen kanssa.

                            

Viime aikoina myös tällaista vapaalla tapahtuvaa työn myönteistä reflektointia on alettu tutkia enemmän. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että se todella on yhteydessä parempaan hyvinvointiin - tai ainakin suurempaan määrään myönteisiä ja pienempään määrään kielteisiä tunteita. Lisäksi se varmasti tuo ihmiselle myös merkityksellisyyden ja mielekkyyden kokemuksia. Työn myönteistä ajattelua voidaan oikeastaan jopa pitää osana palautumisprosessia, sillä työn myönteisiin puoliin keskittyminen voi auttaa tarkastelemaan myös stressaavia puolia tuoreesta näkökulmasta ja siten vähentää stressin kokemista. Vaikuttaa myös siltä, että työn imu ja innostus parhaimmillaan "valuvat" muille elämänalueille.

Tämäkin on kuitenkin mainittava: ajatusten tasolla jatkuva "töissä oleminen" saattaa vaikuttaa kielteisesti hyvinvointiin siksi, että vireystila pysyy koko ajan korkealla - riippumatta siitä, onko ajattelu myönteistä vai kielteistä. Niin ihanaa kuin innostus onkin, jokainen meistä tarvitsee silti toisinaan myös rentoutumista ja vapaalle vaihtamista - niinpä jatkuva työasioiden ideoiminen vapaalla myönteisessä hengessäkään ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu.


Lopuksi haluaisin haastaa jokaisen meistä miettimään, mikä omassa työssä on parasta. Ehkäpä omien  onnistumisten listaaminen voisi toimia vähän samaan tyyliin kuin kiitollisuuden aiheiden pohdiskelu, joka monelle lieneekin jo tuttu hyvinvointiharjoitus. Oman työni parhaita puolia ovat esimerkiksi jatkuva uuden oppiminen, joustavuus esim. työaikojen ja -paikan suhteen, sopiva tasapaino itsenäisyyden ja yhteisen tekemisen välillä sekä mahdollisuus syventyä perusteellisesti kiinnostaviin aihepiireihin.

Mikä sinun työssäsi (tai opiskeluissasi) on parasta? Missä onnistuit tänään?


Tutkimustietoa aiheesta löydät esimerkiksi näistä artikkeleista:
Meier, Cho, & Dumani (2016): The effect of positive work reflection during leisure time on affective well-being: Results from three diary studies. Journal of Organizational Behavior
Daniel & Sonnentag (2014): Work to non-work enrichment: The mediating roles of positive affect and positive work reflection. Work and Stress


tiistai 31. lokakuuta 2017

Miten asennoidut stressiin?

Kun puhumme stressistä, puhumme yleensä jostain haitallisesta: jokainen taatusti tietää, miten jatkuvan stressin on todettu altistavan jos jonkinlaisille kehon ja mielen oireille, sairauksille ja ihmissuhdeongelmille. Naistenlehdet ja blogit pursuilevat vinkkejä stressin vähentämiseen ja välttelyyn. Toki asiasta onkin paljon tutkimusta, mutta siitä huolimatta näkemyksemme saattaa olla toisinaan turhan yksioikoinen. Stressi ei nimittäin suinkaan ole pelkästään kielteinen asia.

Moni ehkä onkin kuullut siitä, miten pieni määrä stressiä auttaa meitä skarppaamaan suoritustilanteissa, potkii meitä kohti parempia saavutuksia, nostaa vireystilaa, ehkäisee tylsistymistä ja lisää motivaatiota. Tutkimuksissa onkin havaittu, että stressin yhteys suoriutumiseen noudattaa niin sanottua käänteistä u-käyrää: suoriutuminen on parasta silloin, kun kuormitusta ei ole liikaa eikä myöskään liian vähän vaan juuri sopivasti.

Törmäsin vastikään pariin mielenkiintoiseen tutkimukseen siitä, miten uskomuksemme stressin seurauksista vaikuttavat tunteisiimme ja käyttäytymiseemme kuormittavissa tilanteissa. Stress mindset viittaa käsityksiimme siitä, millaisia seurauksia stressin kokemisella on hyvinvoinnin ja suoriutumisen kannalta: yksi ajattelee, että hetkellinenkin stressi huonontaa esimerkiksi työssä suoriutumista, kun taas joku toinen uskoo stressin tuovan mukanaan tarmokkuutta tarttua tuumasta toimeen ja kehittää itseään.

Eräässä kiinnostavassa tutkimuksessa todettiin, että ihmiset, jotka suhtautuivat myönteisemmin stressiin, käyttäytyivät tarkoituksenmukaisemmin kuormittavissa tilanteissa: he juurikin tarttuivat tuumasta toimeen ja pyrkivät etsimään ratkaisuja tilanteeseen sen sijaan, että olisivat pakoilleet stressaavia asioita tai sulkeneet ne pois mielestään. Lisäksi myönteinen "stressiasenne" oli yhteydessä stressihormoni kortisolin ihanteelliseen määrään elimistössä kuormituksen ollessa päällä.

Vastaavasti ihmisillä, joiden uskomukset stressin vaikutuksista olivat kielteisempiä, kortisolitasot stressitilanteissa tuppasivat olemaan joko korkeita tai matalia. Nämä ihmiset saattoivat ylivirittyä ja ahdistua tai passivoitua ja turvautua välttelyyn - ja molemmat nämä käyttäytymismallithan estävät meitä suuntautumasta kohti haasteita, ratkomasta tehokkaasti ongelmia, tekemästä asioille jotain mahdollisuuksien mukaan. Näyttää siis siltä, että kielteiset uskomukset siitä, mitä stressi meille tekee, itse asiassa pahentavat ongelmaa: ne ohjaavat meitä kohti passiivisempaa ja välttelevämpää käytöstä sekä voimistavat kielteisiä tunnereaktioitamme kuormitustilanteissa.

Se, mitä ajattelemme stressistä, siis vaikuttaa sekä käyttäytymiseemme että kehomme reaktioihin stressaavissa tilanteissa. Onneksi stressiä koskeviin asenteisiin pystyy kuitenkin myös vaikuttamaan: eräässä tutkimuksessa huomattiin, että niitä onnistuttiin muuttamaan myönteisemmäksi pelkästään näyttämällä tutkittaville videoita, joissa kerrottiin stressin hyvistä puolista. Epäselväksi tosin jäi, kuinka pysyvästä muutoksesta oli kyse.

Tietenkään positiivinen asenne ei ole kaikki kaikessa - jos esimerkiksi työmäärä kerta kaikkiaan on kohtuuton tai kotona riidellään jatkuvasti, ei ongelma ratkea pelkästään asennetta muuttamalla. Aika lailla kaikki taitavat olla yhtä mieltä siitä, että pitkään jatkunut ja kasaantunut stressi on haitallista hyvinvointimme ja ihmissuhteidemme kannalta. Tilanteen muuttamisen ja stressinhallintakeinojen opettelun lisäksi on kuitenkin hyvä muistaa myös tarkastella omia uskomuksiaan stressistä ja miettiä, kuinka hyvin ne todella pitävät paikkaansa ja palvelevat sinua.

Millaisia ajatuksia teillä on stressistä? Miten se vaikuttaa teihin?


Lähteitä:
Crum, Salovey, & Achor (2013): Rethinking stress: The role of mindsets in determining the stress response. Journal of Personality and Social Psychology.

Casper, Sonnentag, & Tremmel (2017): Mindset matters: The role of employees' stress mindset for day-specific reactions to workload anticipation. European Journal of Work and Organizational Psychology.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

4 x kirjavinkki hyvästä elämästä

Tänä syksynä on tullut luettua paljon niin faktaa kuin fiktiotakin - suorastaan niin paljon, että vaikka monet kirjoista ovat olleet todella kiehtovia ja herättäneet paljon ajatuksia, kaikista niistä kirjoittamiseen ei harmi kyllä riitä aikaa. Niinpä ajattelin koota samaan postaukseen muutaman kirjavinkin erilaisiin "tarpeisiin". Kaikki kirjat käsittelevät ihmismieltä ja hyvää elämää, mutta näkökulmat ja lähestymistavat ovat mukavan erilaisia.

1. Parempia ihmissuhteita tavoittelevalle: Maaret Kallion uutuuskirja Inhimillisiä kohtaamisia. Kuuntelin tämän äänikirjana Bookbeatista ja melkein jätin kesken heti alkuun - ensivaikutelma kun oli se, että saakohan tästä mitään uutta irti, ja Kallion imelä tyylikin vähän häiritsee. Kun alkuärsytyksestä selvisin, oli kuitenkin myönnettävä, että kyllähän tämä ihan asiaa on. Kirjassa käsitellään sitä, miten mahdollistaa paremmat ja tyydyttävämmät kohtaamiset toisten ihmisten kanssa - ja se alkaa mistäpä muusta kuin itsensä kohtaamisesta. 

2. Hänelle, joka kaipaa elämäänsä selkeyttä ja fokusta: Greg McKeownin Essentialism: The Disciplined Pursuit of Less. Todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä kirja, joka käsittelee  olennaiseen ja mielekkääseen keskittymistä ja tarpeettoman karsimista - tosin tällä kertaa ei ole kyse materian karsimisesta vaan oman ajan- ja energiankäytön arvioimisesta. Kirjassa fokus on tehokkaammassa ja mielekkäämässä työelämässä, mutta se tarjoaa myös paljon aineksia muun elämän pohdiskeluun. Vaikka McKeown puhuu "essentialismista" (mikä hämmensi alkuun kovasti, sillä filosofiassakin puhutaan essentialismista, mutta käsittääkseni aika erilaisessa kontekstissa), käsite muistuttaa mielestäni paljon laajasti ajateltua minimalismia, jossa karsitaan elämästä tarpeettomia aineksia, jotta resursseja riittää paremmin siihen, mikä on itselle oikeasti tärkeää. Oli miten oli, sen kiteyttäminen, mikä itselle on tärkeää ja olennaista, ja sen mukaan toimiminen tuskin vie elämää ainakaan huonompaan suuntaan.



3. Uusia itsetutkiskelumetodeja kaipaavalle: Lucia Capacchionen The Creative Journal: The Art of Finding Yourself. Tätä jo 80-luvulla ensimmäisen kerran julkaistua kirjaa on kuulemma käytetty jo pitkään taideterapian, luovan kirjoittamisen ja muunkin luovan työskentelyn apuvälineenä, ja se sopii loistavasti myös yksin kotisohvalla tapahtuvaan itsetutkiskeluun. Kirja koostuu lyhyestä johdannosta ja yli 50 luovasta harjoituksesta, joissa hyödynnetään kirjoittamista, piirtämistä ja mielikuvaharjoittelua. Visuaalisesti kauniissa kirjassa on myös paljon esimerkkejä siitä, miten Capacchione ja hänen asiakkaansa ovat toteuttaneet harjoituksia. Itse olen iät ajat sekä kirjoittanut päiväkirjaa että piirtänyt ja maalannut, mutta niiden tietoisesta yhdistämisestä innostuin kunnolla vasta tämän kirjan myötä - ja se on todellakin tuonut uusia ulottuvuuksia itsetutkiskeluun! Kaikkia tuntemuksia ja ajatuksia ei tunnetusti ole helppo sanallistaa, mutta muun luovan tekemisen avulla niihin voi joskus päästä paremmin käsiksi. 

4. Motivaatiobuustia ja aihetta koskevaa tutkimustietoa etsivälle: Mikä meitä liikuttaa - Motivaatiopsykologian perusteet (toim. Katariina Salmela-Aro ja Jan-Erik Nurmi). Tämä oppikirjamainen teos ei ehkä ole yhtä viihdyttävä ja helppolukuinen kuin vaikkapa tuo Kallion opus, mutta se sisältääkin kunnon annoksen ajankohtaista ja superkiinnostavaa tietoa siitä, mitä motivaatiosta nykyään tiedetään, ja miten tietoa voidaan soveltaa käytäntöön. Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään näkökulmia erilaisiin nykytutkimuksessa suosittuihin motivaatioteorioihin. Toisessa osassa pohditaan motivaation roolia työelämässä esimerkiksi työn imun ja henkilökohtaisten tavoitteiden näkökulmasta. Kolmas osa puolestaan keskittyy motivaation merkitykseen liikunnassa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kirjan teemat siis koskettavat tavalla tai toisella meistä jokaista, ja kukapa ei olisi joskus miettinyt, miten vahvistaa ja pitää yllä omaa motivaatiotaan eri elämänalueilla. Esimerkiksi tällaisiin pohdintoihin kirja voi tarjota uusia aineksia.


Mitä te olette lukeneet viime aikoina? Löytyisikö kiinnostavia suosituksia? :) 

lauantai 30. syyskuuta 2017

Paras aika vuodesta

Niin kaunista, ettei sitä oikein meinaa kestää - juuri tämän vuodenajan toivoisin kestävän kuukausitolkulla, ikuisuudelta tuntuvan talven sijaan. Tosin ehkä ruskan ja ylipäätään alkusyksyn ihanuus on nimenomaan sen lyhyydessä, epävarmuudessa (koskaan ei tiedä, mikä aurinkoinen ja kirpeä syyspäivä on viimeinen ennen loputonta harmaata) ja katoavaisuudessa. Paras aika vuodesta kävellä jokaiseen määränpäähän mutkan kautta vain, jotta pääsee joka välissä ihastelemaan ruskaa tai sumua ja nuuhkimaan raikasta syksyistä ilmaa. Kokeile sinäkin! 







Mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Kohti merkityksellisempää vapaa-aikaa

Mihin sinä käytät vapaa-aikasi? Lisäävätkö vapaa-ajan puuhasi elämäsi merkityksellisyyttä - vai ajaudutko kenties kuluttamaan aikaasi johonkin, jota itsekin pidät oikeastaan aika tyhjänpäiväisenä?

Työn imua käsittelevässä postauksessa mainitsin siitä, että työssä viihtymistä ja hyvinvointia voi pyrkiä kehittämään tuunaamalla omaa työtään. Työn tuunaus onkin aihe, jota on viime vuosina tutkittu enenevässä määrin. Viime aikoina ikään kuin sen vastapariksi on nostettu myös ajatus vapaa-ajan tuunaamisesta (leisure crafting), josta ei vielä tähän mennessä tiedetä kovinkaan paljoa.

Käsite voi kuulostaa hieman hämmentävältä: ainakin periaatteessahan vapaa-aika on nimenomaan vapaata aikaa, jonka jokainen voi viettää itselleen mieluisalla tavalla. Vapaa-ajan tuunaamisella viitataan kuitenkin sellaiseen vapaa-ajan viettoon, jota luonnehtii aktiivinen pyrkimys luoda mahdollisuuksia ja olosuhteita itselle merkitykselliselle tekemiselle. Se on intentionaalista "työskentelyä" paremman työstä palautumisen, hyvinvoinnin ja ennen kaikkea merkityksellisyyden eteen - voisi jopa sanoa, että omiin kutsumuksiin vastaamista.



Vapaa-ajan tuunaamisessa keskeistä on sisäinen, itsestä lähtevä motivaatio ja psykologisten perustarpeiden tyydyttäminen. Viimeaikainen tutkimustieto viittaa siihen, että työstä palautumiseen ja vapaa-ajalla virkistymiseen sisältyy parhaimmillaan paitsi rentoutumista ja työstä irrottautumista, myös voimavarojen lisäämistä, kasvua ja kehittymistä. Tuunaaja asettaa vapaa-ajallaan tavoitteita, etsii innostavia uusia kokemuksia, pyrkii kehittymään ja oppimaan uutta sekä etsii aktiivisesti yhteyttä toisiin ihmisiin. Keskeistä ei siis oikeastaan ole se, mitä tekee, vaan se, miten sen tekee.

Otetaan esimerkiksi maalausharrastus: jollekin se on vain rentouttavaa ajanvietettä, kun taas toinen suhtautuu siihen kunnianhimoisesti, haluaa sijoittaa siihen aikaansa (joka on tietysti pois jostain muusta), asettaa siihen liittyviä tavoitteita ja pyrkii jatkuvasti kehittymään paremmaksi. Tuunaaja rakentaa vapaa-aikansa vastaamaan mahdollisimman hyvin omia arvojaan ja intohimojaan - ja jos minulta kysytään, niin juuri arvojen ohjaama elämä on hyvää elämää.




Vapaa-ajan tuunaamisen suhde työstressiin on kiinnostava. Voisi ajatella, että tuunauksen tarve kasvaa, jos kuormitusta on kovasti - ja varsinkin silloin, jos työ ei oikein maistu, ja sen mielekkäämmäksi tuunaamiseen ei oikein ole mahdollisuuksia. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kun palautumisen tarve on suuri, ihmiset tuunaavat vapaa-aikaansa aktiivisemmin. Toisaalta  tuunauksen mahdollisuudet voivat olla varsin rajallisia esimerkiksi pikkulapsiperheissä, joissa iso osa työn ulkopuolisesta ajasta hurahtaa pakollisiin kotihommiin. Luultavasti myöskään kaikista kuormittuneimmilla, työuupumuksen partaalla olevilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole energiaa kovin aktiiviseen vapaa-ajan viettoon.

Moni varmasti tunnistaa, miten houkuttelevaa väsyneenä ja stressaantuneena on rojahtaa sohvalle tuijottamaan telkkaria tai älypuhelinta lääppimään. Todennäköisesti moni kuitenkin tunnistaa myös sen, miten usein esimerkiksi kevyt kävelylenkki luonnossa tai ystävän treffaaminen on paljon virkistävämpää ja rentouttavampaa - jopa silloin, kun lähteminen tuntuu vähän nihkeältä. Pieni itsetutkiskelu siis kannattaa tässäkin asiassa: mikä juuri minua auttaa parhaiten palautumaan? Mikä tekeminen tuo arkeeni lisää merkityksellisyyttä, uuden oppimista tai ihmisenä kehittymistä, tai vahvistaa yhteyttäni toisiin ihmisiin? Arvojen mukainen elämä ei aina ole yhtä helppoa ja houkuttelevaa kuin hetkellisten mielitekojen seuraaminen, mutta todennäköisesti se on pitemmän päälle mielekkäämpää ja innostavampaa.

Miten te toteutatte itseänne vapaa-ajalla? Millaisista tekemisistä saatte lisää merkityksellisyyttä elämäänne?

torstai 21. syyskuuta 2017

Kirjavinkki: Lumoavan pelottava nainen

"Naisen tenho houkuttelee ja vetää puoleensa. Ihastuksen ja kiihotuksen ohella se kuitenkin herättää myös kauhua. 

Elina Reenkola kartoittaa kirjassaan asiantuntevasti, mistä tämä kaksijakoinen suhtautuminen johtuu, sekä niitä ilmiöitä, joita naisen seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden kammosta seuraa."

Tänään ollaan jälleen yhden jännän - eli psykoanalyysin - äärellä. Yksi viime talven eniten ajatuksia herättäneistä lukukokemuksistani oli psykoanalyytikko Elina Reenkolan kirja Nainen ja häpeä (josta kirjoitin täällä. Kun kuulin, että häneltä ilmestyy tänä vuonna uusi kirja, joka niin ikään käsittelee  naiseuden tematiikkaa tämän kiehtovan viitekehyksen näkökulmasta, päätyi se tietysti heti luettavien listalle. Nyt uutuuskirja nimeltä Lumoavan pelottava nainen - seksuaalisuuden herättämä kauhu (Minerva, 2017) on lukaistu ja sulateltu, ja on aika jakaa muutama ajatus siitä. 



Psykoanalyyttinen teoria oli minulle pitkään melko vieras ja myös monessa mielessä epäilyttävän ja epätieteellisen tuntuinen. Mielikuvissani se liittyi lähinnä Freudiin ja historian hämäriin: lähestymistavan myöhemmästä kehityksestä minulla ei juuri ollut käsitystä. Ja aika suppea se käsitys on edelleen, mutta hippusen verran aihepiiriin kurkistettuani olen joutunut myöntämään, että ehkä tämäkään viitekehys ei ole aivan täyttä huuhaata. Ainakin psykoanalyyttiset teoriat ovat omiaan herättämään ajatuksia ja tarjoamaan aineksia myös oman psyyken pohdiskelulle, vaikkei kaikkia oletuksia ja tulkintoja pystyisikään allekirjoittamaan. 

Kirjan johdannossa Reenkola esittelee muutamia keskeisiä teoreettisia käsitteitä, joihin palataan myöhemmin uudelleen ja uudelleen, joten alku kannattaa lukea ajatuksella. Seuraavaksi kirjassa edetään tarkastelemaan naiseuteen liittyvien teemojen ilmenemismuotoja antiikin myyteissä, joilla on ollut merkittävä vaikutus myös myöhempään eurooppalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen. Lisäksi omat luvut on omistettu sen käsittelylle, millaisia ennen kaikkea naisen seksuaalisuuteen liittyviä teemoja on tulkittavissa kauhuelokuvissa ja kirjallisuudessa. Kirjan lopuksi käsitellään vielä sitä, miten esimerkiksi naisten halveksuntaa, häpäisyä ja seksuaalisuuden kontrolloimista voitaisiin selittää psykoanalyyttisesta näkökulmasta. 

Minua psykoanalyyttisessa lähestymistavassa viehättää ihmisen tarkasteleminen kehon, mielen ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuutena. Tässä kirjassakin kehollisuus, mielen sisällöt ja kokemukset erityisesti varhaislapsuuden vuorovaikutuksessa nivoutuvat saumattomasti yhteen. Joillakin tuntuu olevan psykoanalyyttisesta teoriasta sellainen mielikuva, että siinä korostetaan seksuaalisuuden (ja varsinkin "tukahdutettujen" seksuaalisten yllykkeiden) merkitystä. Tämä mielikuva ei ehkä ole täysin väärä, sillä kyllähän seksuaalisuuteen liittyviä teemoja vilisee aika tiuhaan psykoanalyytikkojen jutuissa. Oma käsitykseni kuitenkin on, että seksuaalisuus ymmärretään tässä viitekehyksessä laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin arkipuheessa: se ei esimerkiksi liity pelkästään aikuisuuteen vaan elää jokaisessa meissä heti syntymästämme lähtien. 

En ole millään muotoa psykoanalyysin asiantuntija (enkä usko, että kovin moni lukijoistanikaan on), joten syvällisemmät teoreettiset pohdinnat jätän fiksummille. Tässä kohtaa voin vain tyytyä toteamaan, että Lumoavan pelottava nainen oli oikein kiinnostava lukukokemus: yhtä aikaa syvällinen ja taiteesta ja myyteistä otettujen esimerkkien ansiosta helposti lähestyttävä, vaikka ennakkotiedot teoriasta olisivatkin hyvin vähäisiä. Toki joskus kävi mielessä, meneekö esimerkiksi näin syväluotaava elokuvien tulkinta hieman yli, mutta toki ajatuksilla leikkiminen ja teorioiden testailu on sallittua. Se hankala puoli siinä tosin on, että kun altistuu tällaiselle, alkaa itsekin helposti ylitulkita vähän kaikkea, mikä pitemmän päälle voi käydä  itsellekin rasittavaksi. Kiehtova ja ajatuksia herättävä kirja joka tapauksessa!