torstai 21. syyskuuta 2017

Kirjavinkki: Lumoavan pelottava nainen

"Naisen tenho houkuttelee ja vetää puoleensa. Ihastuksen ja kiihotuksen ohella se kuitenkin herättää myös kauhua. 

Elina Reenkola kartoittaa kirjassaan asiantuntevasti, mistä tämä kaksijakoinen suhtautuminen johtuu, sekä niitä ilmiöitä, joita naisen seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden kammosta seuraa."

Tänään ollaan jälleen yhden jännän - eli psykoanalyysin - äärellä. Yksi viime talven eniten ajatuksia herättäneistä lukukokemuksistani oli psykoanalyytikko Elina Reenkolan kirja Nainen ja häpeä (josta kirjoitin täällä. Kun kuulin, että häneltä ilmestyy tänä vuonna uusi kirja, joka niin ikään käsittelee  naiseuden tematiikkaa tämän kiehtovan viitekehyksen näkökulmasta, päätyi se tietysti heti luettavien listalle. Nyt uutuuskirja nimeltä Lumoavan pelottava nainen - seksuaalisuuden herättämä kauhu (Minerva, 2017) on lukaistu ja sulateltu, ja on aika jakaa muutama ajatus siitä. 



Psykoanalyyttinen teoria oli minulle pitkään melko vieras ja myös monessa mielessä epäilyttävän ja epätieteellisen tuntuinen. Mielikuvissani se liittyi lähinnä Freudiin ja historian hämäriin: lähestymistavan myöhemmästä kehityksestä minulla ei juuri ollut käsitystä. Ja aika suppea se käsitys on edelleen, mutta hippusen verran aihepiiriin kurkistettuani olen joutunut myöntämään, että ehkä tämäkään viitekehys ei ole aivan täyttä huuhaata. Ainakin psykoanalyyttiset teoriat ovat omiaan herättämään ajatuksia ja tarjoamaan aineksia myös oman psyyken pohdiskelulle, vaikkei kaikkia oletuksia ja tulkintoja pystyisikään allekirjoittamaan. 

Kirjan johdannossa Reenkola esittelee muutamia keskeisiä teoreettisia käsitteitä, joihin palataan myöhemmin uudelleen ja uudelleen, joten alku kannattaa lukea ajatuksella. Seuraavaksi kirjassa edetään tarkastelemaan naiseuteen liittyvien teemojen ilmenemismuotoja antiikin myyteissä, joilla on ollut merkittävä vaikutus myös myöhempään eurooppalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen. Lisäksi omat luvut on omistettu sen käsittelylle, millaisia ennen kaikkea naisen seksuaalisuuteen liittyviä teemoja on tulkittavissa kauhuelokuvissa ja kirjallisuudessa. Kirjan lopuksi käsitellään vielä sitä, miten esimerkiksi naisten halveksuntaa, häpäisyä ja seksuaalisuuden kontrolloimista voitaisiin selittää psykoanalyyttisesta näkökulmasta. 

Minua psykoanalyyttisessa lähestymistavassa viehättää ihmisen tarkasteleminen kehon, mielen ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuutena. Tässä kirjassakin kehollisuus, mielen sisällöt ja kokemukset erityisesti varhaislapsuuden vuorovaikutuksessa nivoutuvat saumattomasti yhteen. Joillakin tuntuu olevan psykoanalyyttisesta teoriasta sellainen mielikuva, että siinä korostetaan seksuaalisuuden (ja varsinkin "tukahdutettujen" seksuaalisten yllykkeiden) merkitystä. Tämä mielikuva ei ehkä ole täysin väärä, sillä kyllähän seksuaalisuuteen liittyviä teemoja vilisee aika tiuhaan psykoanalyytikkojen jutuissa. Oma käsitykseni kuitenkin on, että seksuaalisuus ymmärretään tässä viitekehyksessä laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin arkipuheessa: se ei esimerkiksi liity pelkästään aikuisuuteen vaan elää jokaisessa meissä heti syntymästämme lähtien. 

En ole millään muotoa psykoanalyysin asiantuntija (enkä usko, että kovin moni lukijoistanikaan on), joten syvällisemmät teoreettiset pohdinnat jätän fiksummille. Tässä kohtaa voin vain tyytyä toteamaan, että Lumoavan pelottava nainen oli oikein kiinnostava lukukokemus: yhtä aikaa syvällinen ja taiteesta ja myyteistä otettujen esimerkkien ansiosta helposti lähestyttävä, vaikka ennakkotiedot teoriasta olisivatkin hyvin vähäisiä. Toki joskus kävi mielessä, meneekö esimerkiksi näin syväluotaava elokuvien tulkinta hieman yli, mutta toki ajatuksilla leikkiminen ja teorioiden testailu on sallittua. Se hankala puoli siinä tosin on, että kun altistuu tällaiselle, alkaa itsekin helposti ylitulkita vähän kaikkea, mikä pitemmän päälle voi käydä  itsellekin rasittavaksi. Kiehtova ja ajatuksia herättävä kirja joka tapauksessa! 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Työn imu - mitä se on ja mistä sitä saa?

Kun puhumme työhyvinvoinnista, puhumme usein työstressistä palautumisesta ja stressinkäsittelykeinojen kehittämisestä. Hyvinvointi ei kuitenkaan ole vain pahoinvoinnin ja kärsimyksen puuttumista - eikä siis työhyvinvointikaan pelkkää stressin puutetta vaan myös innostusta, mielekkyyttä, motivaatiota ja iloa. Tällaista myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa voidaan nimittää työn imuksi. Sitä on mahdollista kokea missä tahansa työssä, ammatissa tai vaikka opinnoissa. Itse asiassa tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmasosaa suomalaisista kokeekin työn imua vähintään kerran viikossa. 

Työn imun ajatellaan koostuvan kolmesta hyvinvoinnin ulottuvuudesta: tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta. Tarmokkuus on kokemusta energisyydestä, halua panostaa työhön sekä sinnikkyyttä ongelmanratkaisuun ja vastoinkäymisten käsittelyyn. Omistautuminen puolestaan viittaa siihen, että työ koetaan merkityksellisenä, haasteellisena ja innostavana, ja siitä voidaan olla ylpeitä. Uppoutumisella tarkoitetaan työssä koettua flow'ta: syvää keskittymistä ja paneutumista työhön ja siitä koettua iloa ja nautintoa. Työn imu ei kuitenkaan ole pelkkää jatkuvaa ilotulitusta vaan myös tahtoa ratkoa haasteita ja sitoutua työhön myös silloin, kun kaikki ei mene aivan putkeen. Myös työn imua kokeva ihminen voi stressaantua ja kokea kielteisiä tunteita työssään - tuskinpa sellaista työtä onkaan, joka olisi huikean innostavaa joka ikinen hetki. 

Sen lisäksi, että työn imu on jo itsessään miellyttävä ja mielekäs kokemus, sillä on tutkimuksissa todettu olevan myös monia myönteisiä seurauksia niin ihmiselle itselleen kuin organisaatiolle, jossa hän työskentelee. Työn imu on yhteydessä paitsi parempaan terveyteen, myös parempaan työssä suoriutumiseen ja jopa yrityksen taloudelliseen menestykseen. Tämä tuskin yllättää ketään: kun työntekijät ovat innostuneita, energisiä ja hyvinvoivia, he myös hoitavat hommansa hyvin, hakeutuvat uusiin haasteisiin ja keksivät uusia, luovia ratkaisuja ongelmiin. Toisaalta työstään innostuneet, hyvinvoivat ihmiset osaavat myös irrottautua työstään ja saavat siitä energiaa myös vapaa-ajalle, mikä erottaa heidät ahdistuneista työholisteista. 

Työn imua edistävät erilaiset työhön liittyvät voimavarat, jotka auttavat työntekijää onnistumaan ja vahvistavat halua tehdä työ hyvin. Työtehtäviin liittyviä voimavaroja voivat olla esimerkiksi tehtävien palkitsevuus, kehittävyys ja monipuolisuus. Vaikutusmahdollisuudet työhön, työroolien ja tavoitteiden selkeys sekä työaikojen joustavuus puolestaan ovat työn järjestämiseen liittyviä voimavaroja. Lisäksi työyhteisön  myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella, ilmapiirillä ja johtamisen käytännöillä on luonnollisesti paljon vaikutusta työn imuun tai sen puutteeseen.

Vaikka työssä on tietysti monia asioita, joihin tavallinen työntekijä ei ehkä voi vaikuttaa, useimmilla meistä on myös mahdollisuus tuunata työtämme - muokata sitä mielekkäämmäksi ja siten edistää hyvinvointia ja motivaatiota.  Työn tuunaamisessa työntekijä ottaa aktiivisen roolin innostuksensa herättelyssä ja säilyttämisessä eikä vain jää odottelemaan ylempien tahojen tekemiä muutoksia. Monissa työtehtävissä on mahdollista vaikuttaa ainakin jonkin verran työn sisältöön tai työtapoihin - tai jos ei muuhun, niin ainakin siihen, miten itse suhtautuu työntekoon. Tuunaamista voi olla esimerkiksi uusien taitojen opettelu tai uusiin projekteihin osallistuminen, rutiinien rikkominen, vuorovaikutukseen panostaminen, palautteen pyytäminen ja antaminen, työn merkityksen reflektointi ja työn myönteisiin ominaisuuksiin keskittyminen.  


Mikä sinun työssäsi on parasta? Miten voisit tuunata työtäsi innostavammaksi?


Lähteet:
Hakanen (2017): Työn imu - energiaa ja innostusta työssä. Teoksessa Mikä meitä liikuttaa - motivaatiopsykologian perusteet (PS-kustannus, toim. Salmela-Aro ja Nurmi)
https://www.ttl.fi/tyontekija/tyon-imu/ - täältä löydät myös työn imu -testin, jonka avulla voit arvioida omaa työhyvinvointiasi

    sunnuntai 10. syyskuuta 2017

    Kirjavinkki: Terveysmetsä

    Olen jutellut täällä blogissa moneen otteeseen luontoympäristön myönteisistä vaikutuksista hyvinvointiin. Samalla aihepiirillä jatketaan, sillä tällä kertaa ajattelin vinkata mainiosta kirjasta, johon on koottu kattavasti tietoa siitä, miten luonnossa oleilu meihin vaikuttaa.

    Marko Leppäsen ja Adela Pajusen kirjassa Terveysmetsä - Tunnista ja koe elvyttävä luonto (Gummerus, 2017) etsitään vastausta siihen, millaiset luontopaikat ja -kokemukset vaikuttavat ihmiseen erityisen suotuisasti. Terveysmetsällä tarkoitetaan paikkaa, jossa luonnossa oleskelun ja liikkumisen hyvinvointihyötyjä voidaan kokea keskimääräistä enemmän. Tietenkään nämä paikat eivät aina ole metsiä: ne voivat olla myös esimerkiksi kallioita, niittyjä tai avoimia rantoja, mutta pääsääntöisesti elvyttäviksi koetuissa paikoissa on myös puita ja muuta kasvillisuutta. 

































    Kirja rakentuu terveysmetsän tunnusmerkistön ympärille. Kukin tunnusmerkeistä esitellään omana lukunaan, jossa mukana on paitsi tutkimustietoa aiheesta, myös terveysmetsän ominaisuuksiin liittyviä, konkreettisiin paikkoihin sijoittuvia tarinoita ja kirjoittajien omaa pohdintaa. Itse pidinkin kirjassa erityisesti näistä tarinoista - tutkimustieto aiheesta oli jossain määrin entuudestaan tuttua, mutta tarinat erilaisista suomalaisista luontopaikoista ja ihmisten luontokokemuksista saivat aikaan akuutin halun lähteä tutkailemaan ja fiilistelemään omaa lähiluontoa. Kirja olikin todella viihdyttävä ja innostava ja sai minut myös pohtimaan omaa suhdettani luontoon. 

    Yksi Terveysmetsä-kirjan kantavista ajatuksista on se, että tietoisuus luonnon moninaisista hyvää tekevistä vaikutuksista voimistaa niitä entisestään. Totta kai myös esimerkiksi luonnossa oleilun kesto sekä siellä käymisen tiheys ja säännöllisuus vaikuttavat asiaan, mutta ainakin omalla kohdallani tieto on lisännyt todella paljon motivaatiota lähteä luontoon. Olen aina asunut hyvin kaupunkimaisessa ympäristössä ja varsinkin teini-iästä eteenpäin liikkunut luonnossa varsin vähän, ja pitkän aikaa ajattelin, että minä en kerta kaikkiaan ole "luontoihminen". Merestä ja ruskasta olen kyllä nauttinut aina, mutta varsinkin metsää vierastin pitkään, eikä sinne juuri tehnyt mieli mennä. 



    Muutamia vuosia sitten päädyin kuitenkin tekemään graduni luonnon hyvinvointivaikutuksista, ja aiheeseen perehtymisen myötä lähiluontoon jalkautuminen alkoi kummasti kiinnostaa enemmän. Joillekin luonnossa liikkuminen ehkä on itsestäänselvä osa arkea, ja moni suomalainen hakeutuukin usein luontoon ja tiedostaa sen myönteiset vaikutukset oman kokemuksensa pohjalta. Minulla on lapsuus- ja nuoruusvuosilta aika paljon vähän nihkeitä luontokokemuksia (mm. niitä pakollisia mökkireissuja, joille lähteminen ei olisi oikein huvittanut), joten tutkimustietoon perehtyminen ja aiheen fiilistely tällaisia kirjoja lukemalla ovat tehneet minulle hyvää: olen uskaltautunut etsimään itselleni sopivaa tapaa nauttia luonnosta ja huomannut, että vaikka en ehkä ole mikään asialleen omistautunut eräjorma, voin silti saada hienoja elämyksiä ja mielenrauhaa luonnosta. 

    Mielenkiintoinen ja inspiroiva kirja, jota voin lämpimästi suositella kaikille luontoaiheista kiinnostuneille, luontosuhdettaan pohtiville ja kaltaisilleni kaupunkilaisille, joille metsä on kiehtova mutta silti vähän vieras tai epäilyttävä ympäristö :) 

    maanantai 28. elokuuta 2017

    Kuinka ujuttaa luovuutta arkeen

    Oletko sinäkin niitä ihmisiä, jotka noin niinkuin periaatteessa pitävät luovasta tekemisestä, mutta joilla homma aina vaan jotenkin unohtuu tai jää kesken? Itse miellän luovat harrastukset ja kiinnostuksen taiteen tekemiseen keskeiseksi osaksi elämääni, mutta silti huomaan usein käyttäväni niihin säälittävän vähän aikaa tavallisen arkiviikon aikana. Ja mitä vähemmän luovia juttuja tekee, sitä vaikeampi on ryhtyä tuumasta toimeen, vaikka mielessä saattaisikin olla ideanpoikasia. Niinpä luovuutta on hyvä harjoittaa säännöllisesti jokapäiväisessä elämässä. 

    Aina harrastuksista puhuttaessa jollain herää kysymys, mistä ihmeestä sille repäistään aikaa, jos arki tuntuu jo muutenkin olevan hektistä. Uskaltaisin arvella, että melkein jokainen näistäkin ihmisistä kuitenkin viettää aikaa telkkarin ja sosiaalisen median parissa - ehkäpä sieltä siis liikenisi hetki päivässä uhrattavaksi luovuudelle? Usein haasteena tuntuu olevan myös se, että vaikka aikaa löytyisikin, aloittaminen on vaikeinta. Luova tekeminen on aina jollain tavalla tyhjästä nyhjäisemistä (vaikka prosessissa onkin tietty aina mukana ympäristöstä saatuja vaikutteita), ja pelottavaahan se on:  entä jos tästä ei tulekaan mitään, tai tulee jotain aivan surkeaa?



    Täydellisyyden tavoittelu on piirre, joka monilla tulee luovuuden harjoittamisen tielle. Sitä saattaa olla kiinnostunut vaikkapa piirtämisestä tai runojen kirjoittamisesta mutta ei uskalla edes kokeilla, kun ajattelee, ettei osaa - siitä huolimatta, että varmasti jokainen järjen tasolla ymmärtää, että taidokkuutta ei saavuteta ilman harjoittelua. Itsekin tunnistan oikein hyvin sen tunteen, kun ei oikein malttaisi tehdä taustatyötä, testailla, harjoitella ja suunnitella, vaan tekisi mieli tehdä kerralla valmista (harvemmin toimii). 

    Itse pyrin pitämään luovan tekemisen edes jossain muodossa osana arkea, ja olen huomannut erityisesti näiden kahden "menetelmän" auttavan siinä.

    Ensimmäinen on luovien rutiinien luominen. Rutiinien tärkeyttä korostetaan usein esimerkiksi terveellisistä elämäntavoista puhuttaessa, kun taas taiteellisen tekemisen yhteydessä horistaan herkästi inspiraatiosta ja muista vaikeasti tavoitettavista henkimaailman asioista. Pelkällä inspiraatiolla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, ja useinhan sitä paitsi tekeminen ruokkii innostusta ja ideointikykyä - esimerkiksi kirjoittamisen ja piirtämisen suhteen olen itse huomannut, että mitä enemmän niitä tekee, sitä enemmän tulee mieleen myös niihin liittyviä ideoita.  Tärkeintä ei ole saada aina aikaan hyvää, saati sitten täydellistä jälkeä, vaan yksinkertaisesti tehdä ihan vaan jotain. Omiin lähes päivittäisiin luovuusrutiineihini kuuluvat päiväkirjan kirjoittaminen ja vähintään yhden pienen piirustuksen/maalauksen tekeminen - ja kun vauhtiin pääsee, varsinkaan piirtäminen ei monesti jääkään siihen yhteen luonnokseen.




    Toinen tapa, joka taitaa olla tämänhetkinen suosikkini, on taiteilutreffien järkkääminen samanmielisten kanssa.  Tietysti jotkut mieltävät luovan tekemisen nimenomaan yksinäiseksi puuhaksi, mutta itse tykkään varsinkin piirtää yhdessä jonkun kanssa - samalla voi kahvitella, vaihtaa kuulumisia tai sitten vaan olla yhdessä hiljaa ja puuhailla omia juttuja. Poikaystäväni kanssa olemme viime aikoina tehneet sitä, että lähdemme kahvilaan istumaan ja touhuamaan molemmat omia juttujamme, piirtämään, kirjoittamaan ja välillä lukemaankin, ja itse saan silloin joskus paljon enemmän aikaan kuin täysin yksin ollessani. Varsinkin ekstrovertteja yhdessä tekeminen tai pelkkä toisten ihmisten seura voi motivoida, ja itse koen, että toisten luovuus ja "tekemisen meininki" myös tarttuvat. Luovaa tekemistä ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti, että sitä tulisi harjoittaa vain yksin kotona suojassa muiden katseilta. Joskus se voi tietysti tuntua tarpeelliselta, mutta itse koen, että usein jo pelkkä kotoa lähteminen toiseen ympäristöön - varsinkin ihmisten ilmoille, missä on paljon virikkeitä - tuulettaa ajatuksia ja auttaa ideoimaan uusia juttuja.

    Jollain saattaa tietysti myös herätä kysymys, miksi luovaa tekemistä ylipäätään pitäisi ängetä jo muutenkin täyteen arkeen. Oma vastaukseni on yksinkertainen: voin selkeästi paremmin, olen energisempi, onnellisempi ja tasapainoisempi, kun luovuus elää mukana arjessani. Kokeile siis sinäkin ;) 

    torstai 10. elokuuta 2017

    7 sovellusta mielen hyvinvoinnin tueksi

    Viime aikoina olen tutustunut melko ahkerasti erilaisiin psykologista hyvinvointia tukeviin mobiilisovelluksiin. Niitähän on olemassa aikamoiset määrät, ja itselle mieluisten löytäminen ei ole aina helppoa - varsinkin, kun kaipaan sovelluksilta mielekkyyden ja hyödyllisyyden lisäksi myös sitä, että ne miellyttävät esteettistä silmääni. Tänään ajattelin vinkata teille muutamista kivoista  ja (ainakin perusominaisuuksiltaan) ilmaisista löytämistäni sovelluksista.

    1. YOU-app on hyvinvointisovelluksista se, jota olen käyttänyt pisimpään ja josta monipuolisuuden, visuaalisuuden ja sosiaalisuuden ansiosta pidän edelleen kovasti. Tästä olenkin kirjoittanut postauksen jo aiemmin, se löytyy täältä. YOU-app tarjoaa erilaisia kokonaisvaltaista hyvinvointia buustaavia pikku tehtäviä, joista osa keskittyy liikuntaan, osa ravintoon, osa sosiaalisiin suhteisiin ja osa esimerkiksi tietoiseen läsnäoloon, ja jokainen voi itse valita, mihin hyvinvoinnin osa-alueeseen haluaa erityisesti keskittyä.

    2. Insight Timer, monipuolisin ja paras meditaatiosovellus, mitä olen kokeillut - ja vieläpä täysin ilmainen! Insight Timer sisältää hurjan määrän jos jonkinlaisia ohjattuja meditaatio- ja rentoutusharjoituksia, meditaatioon sopivaa musiikkia ja myös ajastimen, jonka avulla voi meditoida omatoimisesti. Sovelluksessa on jaoteltu harjoituksia erilaisten tarpeiden ja meditaatiotyyppien mukaan, ja lisäksi siellä voi osallistua aihetta koskeviin keskusteluihin erilaisissa ryhmissä (tätä en tosin ole itse kokeillut). Itse olen viime aikoina kuunnellut usein rentoutusharjoituksia illalla ennen nukkumaanmenoa, ja se on selvästi helpottanut nukahtamista. 

    3. Smiling Mind. Tämä meditaatiosovellus on kehitetty yhteistyössä terveysalan ammattilaisten kanssa, ja se sisältää lyhyehköjä ja helposti lähestyttäviä tietoisen läsnäolon harjoituksia. Jos meditointi on aivan uusi asia ja kaikki ylenmääräinen henkisyys tuntuu vieraalta, suosittelen lämpimästi tätä sovellusta, sillä harjoitukset ovat simppeleitä ja maanläheisiä. Smiling Mindissa on myös eri ikäisille lapsille ja nuorille suunnattuja meditaatioharjoituksia, sekä koulu- ja työympäristössä käytettäväksi tarkoitettuja harjoituksia. Plussaa myös kivasta visuaalisesta ilmeestä!

    4. Oiva on varsin oivallinen hyvinvointisovellus suomenkielisiä harjoituksia kaipaaville. Se pohjautuu hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmiin, ja harjoitukset soveltuvat esimerkiksi stressin, ahdistuksen ja uniongelmien lievittämiseen  tai liikunta- ja ruokailutottumusten muuttamiseen. Oiva koostuu neljästä harjoituskokonaisuudesta, joissa opetellaan tietoista läsnäoloa, ajatusten ja tunteiden käsittelyä, omien arvojen tunnistamista ja kirkastamista sekä kehon hyvinvointiin ja rentoutumiseen liittyviä taitoja. Valtaosa harjoituksista kestää vain muutaman minuutin, joten niitä on helppo tehdä kiireenkin keskellä melkein milloin ja missä vain.

    5. What's Up on englanninkielinen mielenterveyttä tukeva sovellus, jonka avulla voi oppia uusia keinoja selvitä esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen, vihan tai stressin kanssa. Sovellus pohjautuu kogntiiviseen käyttäytymisterapiaan sekä hyväksymis- ja omistautumisterapiaan, ja se tarjoaa harjoitusten lisäksi myös helposti omaksuttavaa tietoa mielenterveysongelmista sekä mahdollisuuden seurata omia ajatuksia, tunteita ja tapoja päiväkirjan ja habit trackerin (mikä ihme se on suomeksi?) avulla. 

    6. The Happiness Planner on kalenterisovellus, jossa voi pitää kirjaa tehtävistään, menoistaan, syömisistään ja liikkumisistaan mutta myös tallentaa päivittäin ilon, kiitollisuuden ja innostuksen aiheita sekä asettaa tavoitteita ja reflektoida niiden onnistumista. Lisäksi sovelluksessa voi luoda "onnellisuuskartan" eli tutkiskella ajan kanssa, mikä tekee juuri sinut onnelliseksi ja tukee hyvinvointiasi, ja tallentaa havainnot, jotta niihin voi palata koska tahansa virkistämään muistia ja pitämään yllä motivaatiota. Visuaalisesti miellyttävä ja simppeli sovellus, jota voi käyttää esimerkiksi päiväkirjan tapaan. 

    7. Wunderlist ei ehkä ole hyvinvointisovellus sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta omalla kohdallani tämä to do -listasovellus on auttanut pitämään ajatukset kasassa ja sitä kautta lisännyt arkista hyvinvointia. Wunderlist on yksinkertaisesti kivan näköinen sovellus, jonne voi luoda erilaisia tehtävälistoja, ja jota voi käyttää niin puhelimella kuin tietokoneen selaimellakin. Saattaa kuulostaa alkeelliselta mutta on loistava vaihtoehto sille, että to do -listoja löytyy puhelimen muistiinpanoista, post it -lapuilta, kalenterista, kolmesta eri muistikirjasta... 


    Mitä hyvinvointisovelluksia te käytätte? Vinkit ovat tervetulleita :) 

    torstai 27. heinäkuuta 2017

    Kuinka mahduttaa lisää luontoelämyksiä arkeen

    Luonnossa liikkumisen ja oleilun myönteisistä vaikutuksista fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin on hurjasti tutkimustietoa, ja varmasti monella myös omakohtaisia kokemuksia. Monet meistä kaupunkilaisista kuitenkin mieltävät luonnon ympäristöksi, jossa käydään retkeilemässä silloin tällöin, mutta joka ei välttämättä ole kovin keskeinen osa arkipäiväämme. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan luontokokemuksia on mahdollista ujuttaa monella tapaa myös osaksi arkea, ehkä jopa työpäivää. Tässäpä muutama idea harkittavaksi:

    1. Kuuntele luonnon ääniä - joko avatusta ikkunasta tai parvekkeelta (jos asut vähänkään luonnonläheisessä paikassa), tai hieman vähemmän autenttisesti kuulokkeista. Luonnon äänet, kuten meren kohina, tuulen humina tai lintujen laulu koetaan usein rauhoittavana, käyttäväthän jotkut niitä esimerkiksi iltaisin nukahtamisen apuna. Meikäläisen ehdottomia suosikkeja ovat veden äänet, mukaan lukien sateen ropina, ja kunnon talvipakkasilla innostun myös jään jännittävistä äänistä. 

    2. Hanki kotiisi ja mahdollisuuksien mukaan työpaikalle huonekasveja ja leikkokukkia. Sen lisäksi, että sisätilojenkin luontoelementeillä on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin, kasveista huolehtiminen voi olla myös itsessään palkitsevaa - jos ne siis onnistuu pitämään hengissä, mitä itse aina hiukan jännitän, sillä olen onnistunut tappamaan jopa pari kaktusparkaa...



    3. Katsele ikkunasta ulos luontoon aina, kun se on mahdollista, tai laita kotiisi esille luontokuvia. Itse en valitettavasti aina liiku luontoympäristössä päivittäin mutta fiilistelen joka päivä kotini kauniita järvinäkymiä, seinillä killuvia itse otettuja luontokuvia sekä upeita otoksia Facebookin valokuvausryhmissä. 

    4. Jos kotisi lähellä ei kerta kaikkiaan ole minkäänlaisia luontopaikkoja, kokeile virtuaalisia luontokävelyjä, joita löydät esimerkiksi täältä. Myös luontodokumentteja kannattaa harkita, varsinkin jos kaipaa vaihtelua kotimaisiin luontonäkymiin. 

    5. Jos mahdollista, kävele tai pyöräile töihin, kauppaan tai muihin arkisiin paikkoihin reittiä, jonka varrella on puistoja, vesistöjä tai muuta kaupunkiluontoa. Joskus tämä voi tietysti tarkoittaa hieman hieman pidemmän reitin valitsemista, mutta saatpahan sitten samalla myös päivän liikunta-annoksen.



    6. Sovi kaverin kanssa ulkoilutreffit - perinteisen kahvittelun tai kyläilyn sijasta kuulumisia voi vaihtaa aivan yhtä hyvin myös kävelylenkillä tai vaikkapa puistopiknikillä näin kesäaikaan. Itse asiassa luontoympäristön on todettu vaikuttavan myönteisesti myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Luonnossa esimerkiksi suhde omaan itseen ja muihin ihmisiin koetaan myönteisemmäksi, ja myös yhteinen tekeminen ja uudet kokemukset tuppaavat vahvistamaan ihmissuhteita.

    7. Kun liikut luonnossa (puistot ja muu kaupunkiluonto mukaan lukien) ole läsnä tässä ja nyt: kuuntele musiikin sijasta luonnon ääniä, tutkiskele ympäristöä eri aisteilla ja reflektoi omaa luontokokemustasi. Tietoinen läsnäolo voi auttaa saamaan enemmän irti kokemuksesta kuin kokemuksesta.



    Oletteko te aktiivisia luonnossa liikkujia? Millainen rooli luonnolla on teidän arjessanne?

    perjantai 21. heinäkuuta 2017

    Kuinka hallita aikaa - 9 vinkkiä

    Pidinkin sitten parin viikon kesälomani ajan myös blogilomaa - näköjään kun arkirutiinit työn osalta ovat tauolla, myös harrastuksista on vaikea pitää säännöllisesti kiinni. Lomailu, hyvä seura ja pieni lähiseutumatkailu tekivät todella hyvää, ja tällä viikolla töihin paluu tuntuikin aivan leppoisalta (varsinkin, kun töissä on niin ihanan rauhallista useimpien vielä lomaillessa). 

    Aina työmoodi ei kuitenkaan ole parhaimmillaan, ja viime aikoina olen joutunut toteamaan, että ajanhallinnassani ja ylipäätään työrutiineissani olisi kehittämistä, enkä nyt tarkoita pelkästään "oikeita" töitä vaan myös muuta elämää. Ajanhallinta on oikeastaan harhaanjohtava käsite, sillä kaikkihan me tiedämme, että aikaa ei voi hallita - mutta omaa ajankäyttöä onneksi usein voi. ItseT tiedän kyllä, mitä on tehtävä ja myös mitä haluan tehdä, mutta aikaan saamisessa, keskittymisessä ja tehokkaassa ajankäytössä tulee usein vastaan haasteita (eli lyhyesti sanottuna: aamulla väsyttää, some vie mennessään, sähköpostia tulee vilkuiltua vähän väliä, priorisointi menee pieleen ja yleinen vetelyys vaivaa). 

    Onneksi ajankäytön tehostamiseen ja järkevöittämiseen löytyy monenlaisia menetelmiä, joita olen viime aikoina tutkiskellut ja testaillut niin työssä kuin vapaallakin. Tänään ajattelin jakaa teille niistä muutamia, jotka olen joko todennut omalla kohdallani toimiviksi tai jotka vaikuttavat lupaavilta.

    1. Aloita seuraamalla päivän, parin tai vaikkapa viikon ajan sitä, mihin aikasi todella kuluu: kuinka monta tuntia päivässä käytät tehokkaaseen työskentelyyn, paljonko hurahtaa somea selaillessa, paljonko arkeen mahtuu sosiaalista kanssakäymistä ja niin edelleen. Ilman perusteellisempaa tarkastelua meillä on helposti aika vinoutunut käsitys siitä, mihin käytämme aikaamme - esimerkiksi lyhyistäkin toistuvista älyluurin lääppimishetkistä kertyy helposti puolivahingossa aikamoinen potti päivässä. Kun tiedät, mihin aikasi menee, sinun on helpompi analysoida, onko ajankäyttösi omien arvojesi ja päämääriesi mukaista: eikö nimittäin olisi toivottavaa, että valtaosa valveilla vietetystä ajasta kuluisi sellaisten asioiden parissa, jotka vievät sinua haluamaasi suuntaan?

    2. Ehkä jo teetkin ainakin silloin tällöin to do -listoja - mutta kirjaathan ylös riittävän konkreettisia ja helposti toteutettavia tehtäviä? Aikaansaamista edistää se, että suuret tavoitteet pilkkoo niin pieniksi kuin mahdollista (jopa naurettavuuksiin asti, jos muuten ei meinaa sujua). Lisäksi tehtyjen hommien yliviivaaminen tai ruksiminen to do -listalta tuntuu palkitsevalta, ainakin verrattuna siihen, että tuijottaisi joka päivä listoiltaan samoja massiivisia kokonaisuuksia, joita ei ole toivoakaan saada päivässä valmiiksi.

    3. Aseta tehtävät tärkeysjärjestykseen ja aloita aina tärkeimmästä. Eräs tuttavani neuvoi jopa kokeilemaan sellaista, että päättäisi keskittyä vain ja ainoastaan päivän tärkeimpään tehtävään kahden tai kolmen ensimmäisen työtunnin ajaksi, vilkaisematta edes sähköpostia ensin. Tätä aion ehdottomasti kokeilla, sillä itse ainakin huomaan ajatusteni harhailevan helposti vähän joka suuntaan, jos aloitan päiväni lukemalla sähköpostit, somepäivitykset ja mahdollisesti vielä uutisetkin.

    4. Minimoi häiriötekijät: laita kännykkä äänettömälle, älä pidä sähköpostia koko ajan auki, laita somekanavien ilmoitukset pois päältä. Harvalla on niin rautainen keskittymiskyky, että pystyy pysymään asiassa, jos vähän väliä kuulee kutsuvia piippauksia. Toki joskus on oltava tavoitettavissa, ja työpaikalla muista ihmisistä ei välttämättä pääse eroon. Joskus voi kuitenkin olla ihan hyvä idea kertoa muillekin haluavansa keskittyä tietyksi ajaksi yhteen asiaan, tai ehkä jopa laittaa työhuoneen oven kiinni tai peräti "ei saa häiritä" -lapun oveen (sitäkin olen kuullut suositeltavan, en ole kokeillut, taidan olla niin kiltti, että se tuntuisi vähän tylyltä).

    5. Jos jokin asia hoituu kahdessa minuutissa, tai vaikka viidessäkin, tee se heti. Itse olen yllättävän lahjakas viivyttelemään yksinkertaisten pikkuasioiden hoitamisessa, koska ne eivät yleensä ole erityisen mielenkiintoisia tai haastavia - mutta kun ne saa pois alta, tulee reipas ja ahkera olo, jonka vallassa on hyvä jatkaa niiden kiinnostavampienkin juttujen pariin.

    6. Suunnittele päiväsi ja aikatauluta to do -listallasi kummittelevat tehtävät. Tämän olen kokenut itse erittäin toimivaksi, sillä aiemmin olen ollut todella huono suunnittelemaan, ja esimerkiksi opiskeluaikoina en tehnyt koskaan minkäänlaisia lukusuunnitelmia. Nyt olen kuitenkin ottanut tavaksi merkata joka työpäivä kalenteriin, mitä mihinkin aikaan aion tehdä, ja näin tarkkoja ja selkeitä suunnitelmia onkin ollut yllättävän helppo noudattaa. Toisaalta aikatauluun kannattaa jättää myös jouston varaa, sillä tunnetusti asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, ja joskus vastaan tulee yllättäviä kiireitä, joita ei auta siirtää myöhemmäksi.

    7. Kysy apua ja delegoi tehtäviä, jos mahdollista. Kaikkea ei tarvitse tehdä eikä osata itse, eikä aina ole tarpeen jäädä pitkäksi aikaa äheltämään jonkun sellaisen ongelman pariin, jonka viereisessä huoneessa istuva työkaveri saattaisi osata ratkaista hetkessä. 

    8. Palkitse itseäsi tavoitteiden saavuttamisesta. En välttämättä tarkoita sitä, että naukkaisit palan suklaata palkinnoksi jokaisesta kirjoittamastasi sähköpostista tai soittamastasi puhelusta, mutta arjen piristäminen pienillä, itselle sopivilla palkkioilla voi silti olla kokeilemisen arvoista. 

    9. Pidä taukoja. Ihmisen keskittymiskyky on rajallinen resurssi, eikä varmasti juuri kukaan pysty työskentelemään tehokkaasti kahdeksaa (tai edes vaikkapa viittä) tuntia päivässä putkeen. Tauotta paahtamisesta saattaa tulla ahkera ja aikaansaava olo, mutta todellisuudessa työskentely voi olla tehokkaampaa lyhyemmissä pyrähdyksissä. Lisäksi taukojen pitäminen auttaa palautumaan työkuormituksesta jo päivän aikana.


    Löytyisikö teiltä vielä lisää timanttisia ajanhallintavinkkejä?