torstai 19. joulukuuta 2013

Kaivatko kuoppaasi syvemmäksi?

Näin joulun alla lienee sopiva hetki puhua hieman stressistä ja sen käsittelystä. Itsehän olen sitä mieltä, että joulusta stressaaminen on aika höpöä hommaa, sillä kaikkihan lopulta tietävät (kai?), että joulumieli ei tule materiasta vaan leppoisasta tunnelmasta ja yhdessäolosta läheisten kanssa. Jos stressi on kuitenkin päässyt jo iskemään, yritämme usein tavalla tai toisella pyristellä siitä eroon - niin kuin pyrimme pakenemaan muitakin negatiivisia tunteitamme. Saatamme esimerkiksi vältellä stressaavia tilanteita, analysoida itseämme ja omaa käyttäytymistämme, kiukutella läheisille, harhauttaa ajatuksia uppoutumalla johonkin muuhun puuhaan, syytellä itseämme ja muita, eristäytyä, paeta haaveisiin, juoda ja syödä liikaa. Olemme oppineet nämä keinot pitkän ajan kuluessa ja turvaudumme niihin automaattisesti ahdistavan tilanteen puskiessa päälle. Toinen kysymys onkin, auttavatko torjunta, välttely ja itsensä rauhoittaminen vaikka väkisin.

Dear in the Headlights

Itse asiassa stressin käsittely voi jopa pahentaa stressiä. Kun yritämme kaikin voimin kontrolloida ja vältellä tunteitamme, itse asiassa huomaamattamme vahvistamme niitä. Joskus etäännyttäminen ja turruttaminen voivat olla hetkellisesti hyviä vaihtoehtoja, mutta ne eivät muuta sitä, että joskus - ennemmin tai myöhemmin - joudumme kohtaamaan vaikeat tunteemme. Psykologi Arto Pietikäisen mainiossa Joustava mieli -kirjassa tällaisia stressinhallintakeinoja nimitetään "ajatuslapioiksi": analysoimalla, välttelemällä ja torjumalla kaivamme yhä syvemmäksi kuoppaa, jonka pohjalle stressi, masennus tai muu ongelma on meidät sysännyt. Pietikäisen mukaan omien epämiellyttävien ajatusten ja tunteiden välttely on pääsyy psykologiseen kärsimykseen, enkä kyllä keksi paljon vastaan sanomista. Toki taustalla on paljon muutakin, mutta hyvinvoivia ihmisiä tuntuu joka tapauksessa yhdistävän se, että heillä on uskallusta kohdata omat tunteensa.

Oletko koskaan miettinyt omia tapojasi suhtautua stressiin? Millaisia keinoja sinulla on tapana käyttää vaikeissa tilanteissa? Itse olen huomannut usein sortuvani varsinkin murehtimiseen, kauhuskenaarioiden pyörittelemiseen, jossitteluun, välttelyyn ja lähes pakkomielteiseen puuhasteluun, jolla koitan turruttaa sellaisia tunteita, joita en vielä uskalla kohdata. Ensimmäinen askel näiden vähentämiseen on tietysti omien ajattelutottumusten tiedostaminen - vasta sitten, kun tietää, mitä yleensä tekee, voi alkaa miettiä, mitkä stressinhallintakeinot voisivat olla itselle pitemmällä aikavälillä hyödyllisempiä. Yleisesti ottaen rakentaville stressinhallintakeinoille on yhteistä vaikeankin tunteen kohtaaminen ja hyväksyminen: vaikka tämä ei mukavaa olekaan, tältä minusta juuri nyt tuntuu, ja tämän kanssa minun on elettävä ainakin hetken verran. Pahimman stressin pyörteissä kannattaa pitää mielessä, että emme ole yhtä kuin ajatuksemme ja tunteemme: ne tulevat ja menevät koko ajan, jos vain emme takerru niihin kiinni.

Rentouttavaa joulunodotusta!

2 kommenttia:

  1. Itse en stressaa koskaan joulusta pennin vertaa. Ei kannata puuhastella liikaa, ei mopolla enempäänsä.. Itse asiassa tuntuu jopa vähän kummalliselta, joskus ehkä vähän surulliseltakin vastaanottaa joulukortti tai lahja, jonka väsäämisen/hankkimisen varmsti tietää aiheuttaneen antajalleen suurta stressiä. (itse en laita joulukortteja ollenkaan, paitsi niinä harvoina jouluina kun pakottava inspis oikein iskee, :)). Mulle parasta stressinpurkua on ns. "ottaa etäisyyttä", teen jotain ihan totaalisen muuta, joka vie huomioni ihan kokonaan + harrastan rentoutumista (saunomista, leffoja, lempparipuuhastelua). Jos on oikein iso huoli ja ressi, vaihdan maisemaa.. Kun ulkomailla näkee todellista hätää, omat huolet kummasti asettuu oikeisiin mittasuhteisiin ;) Ja lopuksi, meän Blakie, rentoutumisen mestari, käskee lepäämään, mieluiten n. 20 tuntia päivässä ;)
    - Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuo maiseman vaihtaminen tosiaan on aika tehokas keino lähteä stressiä karkuun - siinä vain on se riski, että kun palaa kotiin, stressikin tulee pian takaisin :/ Mutta se on kyllä aina totta, että kun huomaa, että jollain toisella on asiat paljon huonommin, omat murheet eivät ehkä tunnu niin järisyttäviltä. Eikä sitä havaintoa varten tarvitse edes matkustaa ulkomaille asti..

      Poista