torstai 31. lokakuuta 2013

Mitä tehdä, kun mikään ei onnistu

Kun ruikutin eräälle ystävälleni ahdistuksen ja epätoivon sävyttämistä itkukohtauksista, mistä olen kärsinyt tavallista useammin kuluneen syksyn aikana, hän ehdotti minulle kokeilemisen arvoista ideaa: voisin kirjoittaa ylös, minkä seikkojen olen huomannut parantavan oloa kaikkein alhaisimmassakin mielentilassa, laittaa listan näkyvälle paikalle, mistä muistaisin vilkaista sitä silloin, kun epätoivo tai alakulo iskee. Vielä en ole saanut askarreltua tällaista huoneentaulua, mutta aion ehdottomasti tehdä sen. Päätin laittaa tännekin listan siitä, mitä minun aiemman kokemuksen perusteella kannattaa tehdä silloin, kun mikään ei tunnu onnistuvan.

1. Liiku. Jooga tai muu rauhallinen liikunta saattaa rauhoittaa myrskyävää mieltä, mutta joskus kunnon rääkkitreeni lenkkipolulla, salilla tai tanssitunnilla tehoaa vielä paremmin - eikä liikunnan vaikutuksessa ole kyse pelkästä ajatusten harhauttamisesta, sillä kun keho voi hyvin, se vaikuttaa tehokkaasti myös mieleen.

Peace of soul

2. Laita ruokaa. Stressin ja murheiden keskellä tekisi ehkä mieli turvautua take away -pöperöihin tai valmisruokiin, mutta ruoanlaitto on todella terapeuttista puuhaa, varsinkin kun siihen keskittyy. Ja tietysti kotitekoisen hyvän ruoan syöminen piristää taatusti enemmän kuin pakastepizzan lämmittäminen.

3. Puhu läheisille. Mitä enemmän olen oppinut avautumaan läheisille mieltäni painavista asioista, sitä parempi ja kevyempi olo minulle on tullut. Tunteiden piilottelu ja tukahduttaminen eivät yleensä auta mitään vaan pikemminkin pahentavat tilannetta.

4. Tee taidetta ja nauti taiteesta. Auttaa ongelmaan kuin ongelmaan.

Colours are live

5. Ajattele, miten paljon huonommin asiat voisivat olla - ainakin minulla se auttaa olemaan kiitollinen siitä, mikä kaikki elämässäni ongelmista huolimatta on hyvin.

6. Ime itseesi toisten positiivisia ajatuksia, vaikkapa kirjoista tai blogeista.

7. Lue lempikirjaasi tai katso jokin tuttu ja turvallinen elokuva.

8. Kirjoita hankalista tunteista. Vähän sama juttu kuin puhumisen kanssa, mutta vain itselle kirjoittaessa ei tarvitse miettiä kenenkään muun tunteita tai sitä, ilmaiseeko asioita tarpeeksi fiksusti tai ymmärrettävästi.

(7) Tumblr

Mikä aktiviteetti tai ajattelutapa teillä auttaa surkean olotilan yllättäessä?

kuvat weheartit.com

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Miksi lukeminen kannattaa

...to free our soul.

Lomaviikko kului yhdessä hujauksessa ensin rentoutumisen ja sitten museoiden, oopperan, kirjamessujen ja vähän shoppailunkin parissa, ja kotiin Tampereelle palaaminen masensi aivan yhtä paljon kuin kesälomankin jälkeen. Hieman sielua riipii ajatella, että kaikki minulle läheisimmät ihmiset asuvat jossain muualla, joten emme koskaan näe niin usein kuin haluaisin. Onneksi on sentään muutamia hyviä ystäviä täälläkin. Ja onneksi on kirjoja, joita lukiessa huomaa, että jotkut ihan oikeasti saattavat kokea maailman ainakin jossain määrin samalla tavalla kuin minäkin. Se on hieno tunne, varsinkin kaltaiselleni ihmiselle, joka on aina kokenut olevansa vähän erilainen. Lisäksi lukemalla pääsee usein sisälle myös sellaisiin ajatus- ja tunnemaailmoihin, joiden ymmärtäminen arkielämän pohjalta voisi olla lähes mahdotonta. Itse olen lukenut kuluneen syksyn aikana surkean vähän romaaneja (syytän tästä paksuja tenttikirjoja, jotka viime jaksossa söivät ison osan vapaa-ajastani), mutta nyt aion ryhdistäytyä - varsinkin kun kirjamessuilta tuli ostettua aika mukavasti luettavaa, niin faktaa kuin fiktiotakin :)

Olisi muuten kiva kuulla, millaisista kirjoista te pidätte - suositukset kelpaavat aina!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Hengähdystauko

Tänään (turhan vaikean tentin jälkeen) minulla alkoi vihdoin odotettu epävirallinen syyslomani. Oikeaa lomaa minulla ei tänä vuonna ole, luennoista ei ole hetken taukoa, mutta onneksi oman loman pitäminen on sentään mahdollista - eikä nyt ole ehkä syytä mainita muutamista korvaavista tehtävistä, joita joudun tekemään paria kurssia varten. Vaikka viihdyn opiskelujeni parissa loistavasti, joskus on todella tarpeen pitää niistäkin kunnon hengähdystaukoa. Tämä syksy on ollut kaikin puolin erityisen hektinen ja täynnä kaikenlaista päänvaivaa, joten nyt tekee hyvää päästä muihin maisemiin selvittelemään omia ajatuksia, tai pikemminkin keskittyä johonkin ihan muuhun kuin niiden vatvomiseen. Huomenna lähden ensimmäistä kertaa kesän jälkeen muutamaksi päiväksi Ouluun perheen luokse, minkä jälkeen suuntaamme yhdessä vanhempieni kanssa Helsinkiin pienelle kulttuurilomalle (tiedossa ainakin oopperaa, museoita ja kirjamessut).

Oma läppäri ei lähde reissuun mukaan, sillä nyt on suunnitelmissa lähinnä laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa, hyvää ruokaa (kuten aina) sekä rentoutumista ulkoilun ja kulttuuriaktiviteettien parissa jatkuvan Facebookin kyttäämisen ja blogien selailun sijaan. Myös treenaamisen osalta aion ottaa tulevan viikon vähän löysemmin, sillä tällä hetkellä parin viime viikon sali-innostus kyllä tuntuu kropassa. Toivottavasti olisi luvassa vielä kivoja syksyisiä lenkkeilyilmoja räntäsateen ja hyytävän tuulen sijasta! Vielä viikonloppuna täällä oli ihan mieletön ruska, mutta kohta siitä ei taida olla enää jälkeäkään, kun viime päivien huimat tuulet ovat repineet lehtiä puista aika tehokkaasti. Tänä syksynä olen kuitenkin ehtinyt tavallista enemmän nauttia upeasta ruskasta ja kauniista syyspäivistä lenkkeilyn merkeissä, ja onneksi siitä on kertynyt aika paljon valokuviakin todisteeksi.






Hauskaa viikonloppua!

torstai 17. lokakuuta 2013

Musiikki parantaa

Luin taas kerran mielenkiintoisen jutun musiikin parantavasta voimasta. Artikkelissa kerrotaan, että musiikin kuuntelemisen on havaittu jopa edistävän aivoinfarktista toipumista: oman mielimusiikin kuuntelulla oli positiivisia vaikutuksia niin kielellisen muistin ja tarkkaavaisuuden kuin hahmotuskyvyn palautumiselle infarktin jälkeen. Aivokuvauksissa on havaittu musiikin aktivoivan aivoalueita, jotka säätelevät vireyttä, huomiokykyä, käsitteellistä ajattelua, muistia, tunteita sekä liikkeitä. Erityisesti aivoja ravistelee oma lempimusiikkimme, joka käynnistää aivojen palkitsemisjärjestelmän ja aktivoi aivojen syviä rakenteita, joiden reagoimiseen tarvitaan yleensä jokin erittäin voimakas pelkoa tai mielihyvää tuottava ärsyke. Kiehtovaa muuten, että sillä ei niinkään ole väliä, onko lempimusiikki klassista, purkkapoppia, örinäheviä, räppiä tai mitä tahansa - kunhan siitä nauttii, sillä on paljon positiivisia vaikutuksia!

Musiikin kokemista (tai tuottamista) ei voi selittää tietoisen mielen tasolla, ja kuten arvata saattaa, musiikki myös aktivoi aivoissa hyvin eri alueita kuin tietoiset episodiset tai semanttiset (faktat) muistot. Niinpä musiikin tuttuus ja tunnevaikutukset säilyvät usein vaikeasti dementoituneilla tai muista muistiongelmista kärsivillä potilailla. Musiikki myös rauhoittaa esimerkiksi aggressiivisia ja ylivilkkaita lapsia sekä levottomia muistisairaita ja jopa toimii varsin hyvänä kipulääkkeenä ja stressin lievittäjänä. Se voi myös ehkäistä masennusta ja kohentaa masentuneiden tilaa huomattavasti. Musiikkia käytetään paljon myös erilaisissa terapiatarkoituksissa varsinkin sellaisten potilaiden kanssa, joiden on vaikeaa, jopa mahdotonta sanallistaa tunteitaan ja kokemuksiaan - ja eikö se ole meille kaikille vaikeaa ainakin toisinaan?

 thoughts. inspirations.

Musiikkiterapiaan kuuluu usein itse musisoimista, jolla on taitojen tasosta riippumatta positiivisia vaikutuksia, mutta varmasti yhtä terapeuttisia vaikutuksia voi olla pelkällä musiikin kuuntelulla. Moni sääteleekin tunteitaan ihan tietoisesti musiikin avulla kuuntelemalla "fiilikseen sopivia" biisejä, antautumalla tietynlaisille tunnekokemuksille silloin, kun niitä kaipaa. Musiikkiin uppoutumisen voi toki nähdä todellisuuden pakenemisena, mutta mielestäni se ei välttämättä ole sitä: musiikin, kuten muunkin taiteen, avulla voi päästä lähemmäs toisten ihmisten tunnekokemuksia, saada uusia tunne- ja kokemustason näkökulmia, joiden avulla on usein helpompi käsitellä omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Musiikin äärellä on lupa itkeä, mutta itse ainakin itken kaunista musiikkia kuunnellessani ennen kaikkea oman kokemukseni, tunteideni ja muistojeni tähden. Joillekin on myös helpompaa purkaa tunteitaan taide-elämysten kautta, eikä se mielestäni ole ollenkaan huono tapa.

Itse olen kokenut musiikin äärellä tunteita, jotka ovat vahvuudessaan verrattavissa päättömään rakastumiseen tai musertavaan suruun. Vaikka nautin suuresti monista muistakin taidemuodoista, musiikki on kuitenkin se, joka herättää minussa eniten tunteita ja jonka voimalla koen selvinneeni monista vastoinkäymisistä. Vaikuttavan musiikin äärellä voin elää erityisen vahvasti nykyhetkessä, unohtaa kaiken muun ja olla silti samaan aikaan harvinaisen tietoinen omista tunteistani ja kokemuksistani. Joskus se sattuu, joskus se tuntuu paremmalta kuin mikään, mutta puhdistavaa se on aina. Valitettavasti olen kuitenkin musiikin suhteen sen verran nirso, että huippukokemuksia ei aivan joka päivä tule vastaan, mutta toisaalta ehkä niiden liian tiheä ilmeneminen vähentäisi niiden tehoa ;)

Millaisesta musiikista te saatte voimaa? Oletteko kokeneet musiikin parantavia vaikutuksia omassa elämässänne?

P.S. Oletteko muuten kuulleet, että on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät "kuule musiikkia"? Eikö olisikin kauheaa?

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tasapainosta

Viime päivinä olen pohtinut paljon henkistä tasapainoa - ehkä siksi, että omani on niin horjuva. Eilen illalla itkin tuntikausia pystymättä keskittymään mihinkään järjelliseen toimintaan, ja tänään olen ehtinyt jo olla onneni kukkuloilla upean sään, kivojen kirppislöytöjen ja illalla ohjelmassa olevan balettitunnin ansiosta. Minulle on sanottu, että kannattaisi olla tasaisempi, mutta ongelmani on se, etten ole varma, haluanko: pelkään, että pahimpien angstihetkien mukana katoaisivat myös ne hetkelliset, lähes ylitsevuotavat positiiviset tunteet, joista niin kovasti nautin. Kuvittelen, että huippuhetket ja aallonpohjat kuuluvat erottamattomasti yhteen ainakin omalla kohdallani. Kuitenkin tasaisesti tuntevat tyypit vaikuttavat usein onnellisemmilta kuin kaltaiseni vuoristoratatunteilijat. Jonkinlainen mielenrauha olisi varmasti hyvä löytää, sellainen perusturvallisuuden tunne, joka ei katoaisi minnekään huonoinakaan hetkinä. Joskus pelkään, että laidasta toiseen heilahteleva luonteeni karkottaa rakastamani ihmiset luotani, tai että kukaan ei voisi täysipainoisesti rakastaa minua sen takia. En aina tiedä, haluanko olla "oma itseni" vai joku tasapainoisempi, joku ehjä ja kokonainen, joka tietää, kuka on. Mutta mistä tasapainon voisi löytää?


Fotos de la biografía | via Facebook