keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ratkaiseeko asenne kaiken?

Useampikin kaverini oli jakanut Facebookissa tämän jutun, joka kolahti minuunkin kovasti. Kirjoituksen pointtina on kritisoida "jokainen on oman onnensa seppä" -puhetta ja horinoita siitä, että asenne on ainoa, mikä elämässä ratkaisee. Nykyään moni ajattelee, että onni on oma valinta - mikä johtaa loogisesti siihen, että myös onnettomuus on oma valinta. Korostamme jatkuvasti sitä, miten tärkeää on ajatella positiivisesti, keskittyä myönteisiin ajatuksiin ja hyväksyä kaikki, mitä polullamme vastaan tulee. Kuten tiedätte, ajattelen itsekin hieman tähän tapaan, sillä kiitollisuuden, optimismin ja tietoisen läsnäolon positiivisista vaikutuksista on runsaasti varsin vakuuttavaa tieteellistä tutkimusta.

Just do it~
Pliis, ei näin! Joskus täytyy puhuakin.
Asenteella on merkitystä, paljonkin, mutta liian usein sitä tarjotaan näennäisen helppona ratkaisuna vaikeimpiinkin ongelmiin, mikä tuottaa usein vain lisää tuskaa: miettikää nyt, miltä ihmisestä tuntuu, kun hänelle hoetaan, että oikeanlainen asenne ratkaisisi hänen ongelmansa, mutta hän voi niin huonosti, ettei noin vain pysty muuttamaan asennettaan.

"En usko onnen ankaraan asennepuheeseen. En etenkään silloin, kun se on yritys paikata jättimäisiä avohaavoja pikkulaastarein keinoin. Asennepuhe on pahimmillaan kevyt ja ymmärtämätön, inhimillisyyttä pilkkaava ratkaisu. Se jättää yksinäisen yhä yksinäisemmäksi. Se tuottaa tuplatuskaa, kun jo olemassa olevan tuskan lisäksi ei koe pystyvänsä edes asennetalkoisiin mielensä oikaisemiseksi."

Mutta toisaalta - mistä muusta psykoterapiassakaan on kyse kuin "asennetalkoista mielen oikaisemiseksi"? Toki lähtökohta on hieman eri kuin arkinen ja mielestäni ihmisen kokemuksia ja tunteita väheksyvä "otappa nyt itseäsi niskasta kiinni" -puhe, mutta pohjimmiltaan kaikessa psykologisessa hoidossa on kuitenkin paljolti kyse siitä, että pyritään tavalla tai toisella vaikuttamaan ihmisen ajattelu-, tuntemis- ja tulkintatapoihin. On totta, että lähtökohtamme eivät ole tasavertaiset, mutta toisaalta totta on sekin, että usein juuri vaikeimmissa olosuhteissa kasvaneet ovat erityisen optimistisia ja sitkeitä selviytyjiä, jotka ovat pysyneet tolkuissaan pitkälti elämänasenteensa ansiosta. Myös synnynnäisessä temperamentissa on luonnollisesti eroja, ja fakta on, että joillakin on muita vahvempi taipumus negatiiviseen ajatteluun ja siten myös negatiivisten tunteiden kokemiseen. Tämäkään ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ketään olisi tuomittu elämään onnettomana: vaikka perustemperamentti on ja pysyy, sen ilmenemismuodot muuttuvat, ja kenen tahansa on mahdollista oppia myönteistä ajattelua ja hyötyä siitä. Joiltakin se vain vaatii enemmän työtä, ja totta kai se tuntuu hieman epäreilulta.

Miten te suhtaudutte asennepuheeseen?

Always think positive :)

4 kommenttia:

  1. Toisaalta eihän terapia oo mitään avaimet käteen -asennekorjausta, vaan siellä etsitään omaa oivallusta. Eihän ne niskasta kiinni -kehotuksetkaan toimi ennen ku ihminen ite sisäistää asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei tietenkään, mutta sieltä omasta oivalluksesta lähtee usein nimenomaan juuri asennemuutos :) Toki on ihan eri asia tehdä se itse kuin omaksua ulkopuolelta, mutta asennemuutos siitä huolimatta.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus! :) Minä olen juuri prosessissa, jossa yritän saada itseäni ja asennettani positiivisemmaksi! Joskus vastoinkäymisten kanssa se ei vain ole niin helppoa, mutta haluan olla sellainen ihminen, joka jaksaa hymyillä vaikeina aikoinakin ja iloita pienistä asioista arjen keskellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Samassa prosessissa minäkin olen ollut jo vuosien ajan, mutta helppoahan se ei ole, ja usein tällaiset "projektit" ovat koko elämän mittaisia :)

      Poista