maanantai 14. huhtikuuta 2014

Tarvitaanko treenaamiseen tavoitteita?

Viime aikoina on tullut lueskeltua paljon treeni- ja hyvinvointiblogeja sekä toisinaan myös naistenlehtiä, jotka pursuilevat tarinoita liikkumisesta, syömisestä, motivaatiosta ja muista sinänsä mielenkiintoisista aiheista. Yksi asia on kuitenkin jäänyt hieman vaivaamaan mieltäni tai ainakin ärsyttämään, nimittäin treeni- ja myös ruokajuttujen tavoitekeskeisyys. Tavoitteissa ei sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin: konkreettiset ja saavutettavissa olevat tavoitteet auttavat paljon motivaation ylläpitämisessä ja antavat syyn sille, mitä ollaan tekemässä. Se kuitenkin ihmetyttää ja hieman surettaakin, että usein treenitavoitteet ovat todella ulkonäkökeskeisiä. Joku haluaa laihtua, mutta vielä useampi näyttää havittelevan pyöreämpää peppua, isompaa habaa tai muodokkaita olkapäitä. Laihuuden idealisointi on korvautunut pitkälti sporttisuuden tavoittelulla, joka toki on ihanteena huomattavasti terveempi mutta myös vähintäänkin yhtä vaativa: sporttisen kropan eteen täytyy tehdä vieläkin enemmän töitä kuin laihtuakseen! Tuntuu ristiriitaiselta, että treenihypetyksen keskellä korostetaan jatkuvasti terveyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia, mutta silti monille ulkonäkö tuntuu olevan tärkein motivaattori treenaamiseen. Johtaako haban pullistelu peilin edessä ja takapuolen kehityksen seuraaminen todella onnellisempaan elämään ja parempaan itsetuntoon? Jälkimmäiseen ehkä monilla, mutta onko itsetuntoa järkevää perustaa sille, mitä peilissä näkyy?

 ♡

Ulkonäöllä on merkitystä, ja on ihan okei ja ymmärrettävää, että tietynlaisen ulkomuodon tavoittelu tuo lisäbuustia liikkumiseen ja terveelliseen ruokavalioon. Pieni ja äkäinen feministi sisälläni on kuitenkin varsin suruissaan siitä, miten nykyinen fitnessilmiökin omalla tavallaan pönkittää ulkonäkökeskeisyyttä (toki myös miesten keskuudessa, luinkin vastikään juttua myös siitä, miten poikien ulkonäköpaineet ovat viime aikoina kasvaneet). Välillä tuntuu siltä, että joidenkin elämä pyörii lähinnä treenaamisen ja "oikein" syömisen ympärillä, ja minun korviini sellainen kuulostaa aika itsekeskeiseltä ja köyhältä elämältä. Jokainen tekee toki omat valintansa, mutta en pidä siitä, että liikunnasta puhutaan niin ulkonäkökeskeisesti - säännöllisellä liikkumisella kun on joka tapauksessa terveyteen lukuisia positiivisia vaikutuksia, jotka tuntuvat välillä unohtuvan ulkonäköhömpötysten keskellä.

Fitness

Moni väittää, että treenillä pitää olla tavoitteita. Joo, olen ihan samaa mieltä, mutta ajattelen ehkä hieman erityyppisiä tavoitteita kuin jotkut. Minusta on ikävää, että moni naureskelee nykyään niille, jotka käyvät salilla treenailemassa fiiliksen mukaan ilman tiukkaa ohjelmaa ja tavoitteita ja jotka eivät treenaa "täysillä" eli veren maku suussa. Miksi kaikkien pitäisi? Miksi "tavoitteellinen treenaaminen" olisi automaattisesti parempi vaihtoehto kuin fiiliksen mukaan liikkuminen? Jos motivaatio ei pysy yllä ilman tavoitteita, ja paluu sohvan pohjalle uhkaa, on toki hyvä miettiä syitä liikkumiselle, mutta mielestäni liikunnan ilo, hyvä fiilis ja uuden oppiminen ovat aivan riittäviä ja hyviä syitä.

Minä liikun siksi, etten osaa olla liikkumatta. Siksi, että säästyisin arkielämää haittaavilta fyysisiltä vaivoilta. Siksi, että mieleni pysyisi kasassa. Siksi, että se on kivaa. Ainoa tavoitteeni treenin suhteen on se, että pysyisin niin fyysisesti kuin henkisesti hyvässä (tai entistäkin paremmassa) kunnossa. Jos ulkonäkö muuttuu siinä samalla, niin muuttukoon, mikäs siinä. Se on kuitenkin vain ekstraa päälle.

Millaisia tavoitteita teillä on treenaamisen suhteen?

6 kommenttia:

  1. Ihan samoja asioita minäkin olen ihmetellyt..
    Itse yritän lisätä liikkumista minulle mieleisellä tavalla, jotta olisi kokonaisvaltaisesti parempi olo. Seki fyysisesti, että ennen kaikkea henkisesti. Toki ajattelen myös, että liikkuminen auttaa painonhallinnassa ja saan hyvällä omalla tunnolla herkutella välillä, kun olen liikkunut. Minulle pääasia on, etten tästä enää lihoisi, vaan säilyttäisin nykyisen ihannepainoni. Ainahan sitä tietenkin saisi kiinteytyä, mutta asia ei vaivaa minua niin paljoa, että pelkästään sen vuoksi lähtisin toimimaan. Pääasia, että on hyvä olla ja kaikki ulkonäköön liittyvä - kuten sanoit - tulee plussana päälle. En esimerkiksi saisi itseäni kuntosalille ähkimään, koska se ei vain kerta kaikkisesti ole minulle mieleistä liikuntaa (vaikka jotkut niin tekevätkin, osa pelkästään koska se on yksi tuloksekkaimmista tavoista sitä kroppaa muokata). Sen sijaan liikun mielelläni ulkona ja luonnossa, jolloin aivotkin saavat oman osansa. Lisäksi siinä saa raitista ilmaa. Yritän myös käydä uimassa, koska se ei rasita esimerkiksi tätä kuntoutuvaa polveani, ja koska se on hauskaa. Juostakin tykkäisin, koska siitä tulee kerta kaikkiaan ihana olo ja sitäkin voi tehdä ulkona ja luonnossa (valitsenkin reitit aina etukäteen juuri maisemien mukaan ;)). Kunhan saan tuon polven vain kuntoon, niin tossut jalkaan ja menoksi! :)

    Hyvää ja energistä kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, munkin mielestä on todella tärkeää juurikin löytää itselle sopiva tapa treenata, eikä se luonnollisestikaan ole kaikille se kuntosali, vaikka nykyään moni pitääkin sitä melkein ainoana oikeana lajina. Mäkin olen nyt kevään tullen lisännyt ulkona luonnossa (tai kaupunkiluonnossa, kun asun keskustan tuntumassa...) liikkumista, ja siitä tulee ihan erilainen fiilis kuin sisäliikunnasta, vaikka molemmista pidänkin :)

      Ihanaa kevättä myös sulle!

      Poista
  2. WORD! Tää teksti tuntuu tulevan suoraan mun ajatuksista, sillä oon miettinyt näitä samoja kysymyksiä ja aiheita tän kevään aikana enemmän ja vähemmän - miksi ihmeessä treenaamisen pitäisi aina olla niin kauhean tavoitteellista ja tekeekö tarkkojen, tiettyyn senttimäärään tai prosentteihin tukeutuvat päämäärät liikkumisesta jollain tavalla parempaa? Miksi pelkkä omaksi iloksi treenaaminen ei riitä?
    Mulla on takana melko suuri painonpudotus- ja elämäntapamuutosprosessi, jonka aikana erinäisiä tavoitteita luonnollisesti myös löytyi useammankinlaisia: oli tavoitetta pudottaa painoa, tavoitetta vähentää herkkujen syömistä, nukkua enemmän ja opetella syömään aamupala. Nyt, kun elämäntapa on saatu muutettua "haluttuun" muottiin ja oon oppinut kuuntelemaan itseäni sekä tekemään automaattisesti asioita, joista tulee hyvä olo, ei liikkumiselle tai syömisellekään löydy enää sen kummempia tavoitteita. Paitsi että eikös hyvinvointi ja kokonaisvaltainen hyvä olo ole aika tärkeä asia ja riittävä tavoite mihin tahansa? :D Liikun siis tällä hetkellä täysin omaksi ilokseni eli siksi, että mulle tulee siitä hyvä fiilis. Joskus lenkkeilen, toisinaan teen lihaskuntoa, välillä sheikkaan netistä löytyvien treenivideoiden tahdissa - kunhan se tuntuu hyvältä, kaikki on kunnosssa! Kunnon ylläpitäminen on toinen tärkeä juttu hyvinvoinnin lisäksi, johon haluan panostaa. En nyt kuitenkaan mene sanomaan, etten voisi vaikka ensi viikolla innostua tavoitteellisesta treenaamisesta ja alkaa puhumaan taas sen nimeen - never say never, mutta tällä hetkellä fiilispohjainen liikkuminen tuntuu hyvältä ja elämäntilanteeseen sopivalta! :)

    Kirjoittelin omaan blogiini samasta asiasta helmikuussa: http://maailmanauraa.blogspot.no/2014/02/oh-you-want-to-know-what-im-training.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän siinä tavoitteellisessakaan treenaamisessa mitään varsinaista vikaa ole, mutta juurikin se, että se ei ole (eikä sen tarvitse olla) kaikkien juttu :) Kaikki kunnioitus kuitenkin teille, jotka olette onnistuneet isossa painonpudotus- ja elämäntapamuutosprosessissa, se kyllä vaatii sisua ja motivaatiota ihan varmasti! Sellaisen projektin jälkeen onkin tosiaan tärkeää saada vakiinnutettua uusi elämäntapa, ettei käy niin, että vähitellen palaakin takaisin vanhoihin tottumuksiin, kuten joillekin käy. Tosin voipa se olla niinkin päin, että kun kerran on onnistunut saavuttamaan hyvän olon, niin siitä ei halua luopua :)

      Poista
  3. Asiaa, Nanna! Varmaan tässä trendissä näkyy juuri nykyiset arvot: ulkonäkökeskeisyys ja suorittaminen. Jos hidastelee niin sittenhän on laiska eikä mieti omaa lookkiaan, voi kauhistus! Voi olla vaikeaa pysähtyä kuuntelemaan itseä ja mitä MINÄ haluan sen sijaan, että menisi lauman mukana sinne salille ja tappojumppiin. Onhan tyhmää olla out jos ei treenaa ja pukeudu Pumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin... Tosta tuli mieleen sekin, miten naurettavan paljon nykyään monet korostavat treenivaatteita ja -tyyliä - harva enää kehtaa mennä salille tai jumppaan missään vanhoissa rytkyissä (en itsekään...) :D

      Poista