lauantai 19. heinäkuuta 2014

Matkoilla havaittua

Näin ensi alkuun pahoittelut pitkästä blogihiljaisuudesta - viime viikkoina eläminen on tuntunut paljon tärkeämmältä kuin pohdiskelu, että aina kun blogin päivittäminen on käynyt mielessä (eli melko harvoin), en olekaan keksinyt mitään kirjoitettavaa. Harvinaista minulle, jonka pää pursuaa yleensä ideoita niin paljon, ettei tiedä, mihin tarttuisi. En ole viettänyt juurikaan aikaa tietokoneen ääressä: ensin olin perheeni kanssa yli viikon Pariisissa ja melkein heti sen jälkeen suunnilleen saman verran kotimaata kiertelemässä. Mökillä ja rannallakin on tullut poikettua pariin otteeseen, kun kesäkelien makuun on vihdoin ja viimein päästy. Tänään päätin kuitenkin koota hieman ajatuksia, joita viime aikojen matkoilla on päähäni putkahdellut.

- Matkoilla on helppoa elää hetkessä. On lähes mahdotonta murehtia menneitä ja tulevia, kun ajatukset keskittyvät siihen, missä tänään syötäisiin ja mihin jännään paikkaan huomenna mennään tutustumaan. Toisaalta varsinkin isommissa kaupungeissa matkailu altistaa helposti ylivirittymiselle, ja olenkin matkoilla yleensä todella väsynyt (ei puhettakaan myöhäisistä iltakävelyistä, kun simahdan sillä sekunnilla, kun lasken pääni tyynyyn), mutta ehkä sekin osaltaan auttaa keskittymään nykyhetkeen.

- Matkoilla ajatukset kirkastuvat. Huomaan näkeväni itsenikin selkeämmin, kun olen itselleni enemmän tai vähemmän vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten keskellä. Olen matkoilla lähes aina rohkeampi, avoimempi ja optimistisempi, ja niitä ominaisuuksia yritän kiihkeästi ylläpitää myös kotiin palattuani. Ehkä niistä jokin jälki jää, vaikka jo pari päivää paluun jälkeen reissumielentila alkaa laimentua.

- Jotkut sanovat, että täydellisyyttä ei ole olemassakaan, mutta kyllä sitä vaan on - musiikissa ainakin. Pariisissa ohjelmassa oli kahden loistavan oopperalaulajan, Roberto Alagnan ja Dmitri Hvorostovskyn konsertti, ja lisäksi upea ooppera, ja viime viikolla Turussa päästiin kuuntelemaan livenä Jonas Kaufmannin (oopperalaulaja hänkin) käsittämättömän täydellistä laulantaa. Huono puoli tosin on se, että mitä enemmän olen kuullut maailman parhaita laulajia, sitä laimeammilta keskivertoesitykset kuulostavat...

- Blogien lukemisesta on hyvä pitää välillä taukoa. Sama koskee muutakin sosiaalista mediaa, mutta olen huomannut, että erityisesti blogien kyttääminen saa minut vertailemaan omaa elämääni ja persoonaani turhan paljon muihin. Toki tiedostan aivan hyvin, että blogeissa näkyy vain tarkoin valittuja paloja ihmisten elämästä, mutta siitä huolimatta joskus meinaa iskeä kateus. Toisaalta nyt, kun en ole melkein kolmeen viikkoon juuri lukenut blogeja, olen alkanut vähän ihmetellä, miksi ylipäätään käytän niin paljon aikaani sellaiseen; toki blogeista saa toisinaan inspiraatiota, ideoita ja hyvää fiilistä, mutta silti valtaosa blogipostauksista on loppujen lopuksi melko tyhjänpäiväisiä, sellaisia jotka unohtuvat heti, kun ne on saanut luettua loppuun.

- Luonnonvoimien äärellä oma ahdistus katoaa. Eräänä yönä Turussa katselin hotellin ikkunasta jylisevää ja salamoivaa ukkosta ja tunsin itseni pitkästä aikaa ihanan kepeällä tavalla pieneksi mutta silti vahvemmin osaksi tätä maailmaa. Melko samanlainen tunne tulee lumimyrskyn, kaatosateen tai sankan sumun keskellä.

-  Parhaat asiat ovat yleensä yksinkertaisia (ja usein myös ilmaisia). Kuten luonnonvesissä uiminen kuumana päivänä, meren tuijottaminen laiturilla, pitkät kävelyt vieraassa kaupungissa, inspiroivat keskustelut ja kirjan lukeminen, melkein missä tahansa.

- Tahtoisin kauheasti purjehtimaan. Ja lomalle jonnekin syrjäiselle majakkasaarelle.

Tähän loppuun halusin vielä jakaa kappaleen, johon olen kovin ihastunut ja josta minulle tulee aina hyvä mieli (kevyttä musiikkia kerrankin sitä paitsi!):


Miten teidän kesänne on sujunut tähän asti?