torstai 16. lokakuuta 2014

Erityisherkkä ihminen ja parisuhde

Sain juuri luettua Elaine Aronin vasta suomennetun kirjan Erityisherkkä ihminen ja parisuhde (The Highly Sensitive Person in Love, julkaistu alkukielellä jo vuonna 2000) joka nimensä mukaisesti käsittelee sitä, millaisia vaikutuksia erityisherkkyydellä on parisuhteeseen - ja toki laajemminkin ihmissuhteisiin, onhan parisuhteissa mukana monia samoja elementtejä kuin läheisissä ystävyys- ja perhesuhteissakin. Kokonaisuutena kirja on mielestäni varsin hyvä: omaan makuuni tarpeeksi teoreettinen ja tieteellinen mutta toisaalta myös käytännönläheinen ja pullollaan tosielämän tapausesimerkkejä. Psykoanalyyttinen ote pysyy kuitenkin tiukasti matkassa mukana koko ajan, joten sitä vieroksuville kirja voi paikoitellen tuntua vaikeasti lähestyttävältä, samoin kuin niille, joilla ei ole minkäänlaista taustatietoa psykologiasta. Toisaalta jos tällaista kirjaa lähtee lukemaan täysin ”puhtaalta pöydältä” ilman sen kummempia taustatietoja, siitä varmasti saa vähän eri tyyppisiä oivalluksia kuin mitä itse sain, ja se voi epäilemättä tuntua hyvinkin avartavalta, kuten uusiin aihepiireihin tutustuminen yleensäkin. Erityisherkkien ja heidän kumppaniensa lisäksi voin suositella kirjaa lämpimästi melkein kenelle tahansa, sillä valtaosa sen tarjoamista käytännön neuvoista on täysin toimivia lähes missä tahansa ihmissuhteessa - eivätkö esimerkiksi toisen persoonallisuuden kunnioittaminen, tilan antaminen ja rehellisyys sekä avoimuus ole tärkeitä tilanteessa kuin tilanteessa?

Aronin aiemmin suomennettu perusteos Erityisherkkä ihminen on suunnattu ennen kaikkea itsensä erityisherkiksi kokeville, kuten myös tämä parisuhdekirjakin. Aron puhuttelee lukijaa suoraan ja itsekin erityisherkkänä pyrkii selvästi koko ajan vahvistamaan jonkinlaista herkkien ihmisten välistä me-henkeä, mikä varmasti vetoaa niihin lukijoihin, jotka ovat aina kokeneet olevansa erilaisia tai jopa viallisia ja ovat nyt helpottuneita huomattuaan, että eivät ole piirteensä kanssa yksin maailmassa. Kuitenkin yleistyksiä ei voida välttää, ja itse kirjaa lukiessani koin (jos nyt ihan pikkuisen kärjistetään) olevani melkein hiukan vääränlainen herkkä ihminen, kun en varsinaisesti ole hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Toisaalta kirjassa muistetaan käsitellä paikoin myös elämyshakuisten erityisherkkien kokemuksia, joista varmasti riittäisi pohdittavaa enemmänkin: elämyshakuisuus yhdistettynä erityisen herkkään reaktiivisuuteen nimittäin tuo aikamoisia haasteita sopivan vireystilan ja ärsyketason löytämiseen, kun liialliset tai ylivoimaiset ärsykkeet kuormittavat kovasti, mutta toisaalta liian matala ärsyketaso voi aiheuttaa elämyshakuiselle enemmän tylsistymistä kuin ei-elämyshakuiselle herkälle ihmiselle. Tästä en kuitenkaan ala tässä yhteydessä paasata enempää, aihe taitaa ansaita ihan oman postauksensa jossain vaiheessa :)

Kirja alkaa luonnollisesti taas kerran erityisherkkyyden (sekä mainitun elämyshakuisuuden) esittelystä ja määrittelystä ja etenee siitä käsittelemään läheisyyden pelkoja, kiintymyssuhteita yleensä ja lopulta erityisherkän ja ei-erityisherkän sekä kahden erityisherkän välistä parisuhdetta ja jonkin verran myös seksuaalisuutta (joskin se luku jäi mielestäni vähän pintaraapaisuksi, luultavasti siksikin, että asiasta on melko vähän tutkimustietoa ylipäätään olemassa). Läheisyyden pelkoja, ”sitoutumiskammoa” ja tutustumisvaihetta käsittelevä luku oli varsin monipuolinen ja oivaltava, ja henkilökohtaisesti koin erittäin hyvänä muistutuksena sen, että toiseen herkkään ihmiseen tutustuessa sitkeys, kärsivällisyys ja rauhallisuus ovat valtteja - ja varsinkin kärsivällisyydessä meikäläisellä on kyllä kehittämistä, sillä kun tutustun todella kiinnostavaan ja inspiroivaan ihmiseen, saatan olla suoraan sanottuna aika hätäinen ja takertuva. Aron antaa vinkkejä myös siihen, missä toisia erityisherkkiä voi tavata - varmasti ihan toimivia vinkkejä sinänsä, mutta omaan silmääni pisti pahasti se, että internetin tarjoamat mahdollisuudet jäävät lähes kokonaan tarkastelematta (netissä tutustumisen mahdollisuus tulee oikeastaan ilmi vain yhdessä tapausesimerkissä). Tämä tosin heijastelee luultavasti sitä, että alun perin kirja on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten, jonka jälkeen sosiaalinen media on paisunut ilmiönä moninkertaiseksi. 

Itse uskon, että monelle erityisherkälle, introvertille, ujolle, hiljaiselle tai muulla tavoin muiden näkökulmasta sosiaalisesti rajoittuneelle uusiin ihmisiin tutustuminen aluksi netin välityksellä voi olla paljon helpompaa kuin reaalimaailmassa: parhaassa tapauksessa small talkin voi jättää kokonaan välistä ja hypätä suoraan syvällisiin keskusteluihin. Toisaalta itse mietin hieman sitä, kokisiko erityisherkkä kuitenkin vaikeaksi sen, että netissä keskusteltaessa nonverbaalinen viestintä, ilmeet, eleet ja muu vastaava, jää kokonaan pois, jolloin toisesta ihmisestä joutuu tekemään päätelmiä pelkän tekstin ja kuvan perusteella, minkä takia hyvää ja realistista kokonaiskuvaa voi olla vaikea muodostaa. Erityisherkkä toki havainnoi ympäristöään ja ihmisiä tarkasti ja vivahteikkaasti, mutta toisaalta meillä on myös usein varsin kehittynyt kuvittelukyky, joka saattaa päästä valloilleen, kun tapaamme kiinnostavalta vaikuttavan ihmisen virtuaalimaailmassa. Tosielämässäkin ihmisillä on taipumusta idealisoida ihmisiä, jotka heitä viehättävät, ja erityisesti netissä saattaa käydä niinkin, että päädymme luomaan toisesta ihmisestä omassa mielessämme epärealistisen viehättävän ja ihanteellisen kuvan, joka ei välttämättä vastaa todellisuutta. Toisaalta näin ei välttämättä käy, sillä kirjoittamalla tutustuessa persoonallisuuden ja vuorovaikutustyylin merkitys korostuu, kun taas ulkonäön tärkeys saattaa olla hieman pienempi kuin tosielämässä, vaikka toki netissäkin voi ihastua ulkonäköön kuvan perusteella. Joka tapauksessa itse ajattelen, että monelle erityisherkälle ystävien tai kumppaninkin löytäminen netin kautta on vaihtoehto, joka kannattaa pitää mielessä. Kaikki eivät usko ystävien tai elämänkumppanin tietoiseen ja tarkoitushakuiseen etsimiseen, mutta on hyvä muistaa, että uusien ihmisten etsiminen elämäänsä netissä ei automaattisesti tarkoita epätoivoisuutta tai sitä, että olisi tosielämässä kyvytön tutustumaan kehenkään. Nykyaikana lienee monille selvää, että netissä voi tutustua mahtaviin ihmisiin, joita ei normaalissa arkiympäristössään koskaan tapaisi. 

Erityisherkkä ihminen ja parisuhde -kirjassa korostetaan paljon sitä, että ihmisen on tärkeää olla sinut itsensä ja oman herkkyytensä kanssa, jotta voisi olla hyvässä suhteessa toisen herkän tai vähemmän herkän ihmisen kanssa. Tästä olen täysin samaa mieltä - voi olla vaikeaa ja liian pelottavaa kohdata toisessa ihmisessä jotain sellaista, mitä ei uskalla kohdata edes itsessään. Aron käsittelee mielestäni hyvin sitä, miten ihmismielellä on usein taipumusta heijastaa omia ominaisuuksiaan (varsinkin niitä, joita pitää heikkouksina) muihin ja ajatella mustavalkoisesti, joko idealisoida tai demonisoida tuntemiaan ihmisiä. Kirjassa nousee esiin myös ajatus siitä, että ei-herkkänä nähty ihminen voikin olla pohjimmiltaan hyvinkin herkkä mutta saattaa kasvatuksen ja kulttuurinsa arvojen sisäistämisen tuloksena olla tukahduttanut tai torjunut herkkyytensä. Aron käsittelee kirjan alkupuolella sukupuoliroolien ongelmallisuutta erityisesti herkkien miesten kannalta, ja tämä onkin tärkeä pointti: herkkyys ylipäätään ei ehkä ole kulttuurissamme niitä arvostetuimpia ominaisuuksia, mutta varsinkin miesten kohdalla se nähdään heikkoutena - edelleen valitettavasti esimerkiksi itkevää miestä saatetaan katsoa vähän oudosti, ja pikkupojille opetetaan, että ”tosimiehet eivät itke”. Olisi naiivia olettaa, että herkkyys näkyisi aina päälle päin, ja itsensä hyvin herkäksi kokeva ihminen saattaa harmillisen helposti ajautua aliarvioimaan muiden herkkyyttä - varsinkin, jos on kyse sellaisista ihmisistä, jotka eivät ole erityisen arkoja tai vetäytyviä. 


Kokonaisuudessaan Erityisherkkä ihminen ja parisuhde oli varsin monipuolinen ja ajatuksia herättävä lukukokemus - niinkin ajatuksia herättävä, että tämäkin postaus näyttää paisuneen aika paljon pitemmäksi kuin oli tarkoitus :D Aron mainitsee kirjassa, että erityisherkillä on taipumusta karttaa yksinkertaistuksia ja yleistyksiä, ja tämän piirteen tunnistan itsessäni hyvin vahvana, ja se pääsee usein valloilleen myös tämän tyyppisiä kirjoja lukiessani. Totta kai tiedän hyvin, että kirjoittaessa jonkinlaisia yleistyksiä on pakko tehdä, eikä joka ikistä poikkeustapausta voi ottaa huomioon, ja totta kai psykologia tieteenä ylipäätään tutkii paljolti todennäköisyyksiä, ei absoluuttisia totuuksia. Tästä huolimatta en voinut sille mitään, että tätäkin kirjaa lukiessani tuli vähän väliä ajateltua, että kylläpä erityisherkät esitetään välillä yksioikoisesti - aivan kuin olisimme kaikki samasta puusta veistettyjä, vaikka kirjassa ei tietenkään suoraan niin väitetäkään. Tätäkin kirjaa lukiessa on siis syytä pitää mielessä, että erityisherkätkin ovat melko sekalaista sakkia, jokaisen persoonallisuus on hieman erilainen kokoelma erilaisia ominaisuuksia, kokemuksia ja selviytymiskeinoja, jotka kaikki herkkyyden ohella vaikuttavat myös ihmissuhteisiin. Välillä vaikuttaa jopa siltä, että juuri erityisherkkyytensä tiedostaneet ihmiset innostuksissaan yrittävät selittää sillä ihan kaiken, mikä ei luonnollisestikaan aina ihan toimi. Erityisherkkyyttä käsittelevään kirjallisuuteen tutustuminen varmasti auttaa itsetuntemuksen kehittämisessä ja itsetunnon vahvistamisessa, mutta en kuitenkaan suosittele näkökulman rajaamista kovin kapeaksi, vaikka juuri erityisherkkyys tuntuisikin kaikkein eniten ”omalta jutulta”. Joka tapauksessa nämä ajatukset kumpuavat luultavasti pitkälti omasta änkyrästä luonteestani, oikeasti voin lämpimästi suositella kirjaa kenelle tahansa herkkyydestä, persoonallisuudesta ja ihmissuhteista kiinnostuneelle! :)

Kertokaahan mielipiteitänne, jos olette lukeneet kyseisen kirjan!

8 kommenttia:

  1. En ole vielä lukenut, odottelen kirjaston varausjonossa :D Mahdottoman suosittu kirja, mulla on varmaan joku varaus numero 180 tai jotain vastaavaa.

    VastaaPoista
  2. Mulla on kyllä jo ollut hetken kirja tuolla hyllyssä, mutta en ole vielä ehtinyt edes avaamaan. Ja jotenkin tuntuu, että se on niin painavaa tekstiä, etten pysty yhdeltä istumalta lukemaan - vain sellaisia pieniä osia kerrallaan. Josko tästä tenttien jälkeen aloittaisi... :)
    Oli tosi kiva lukea näitä sun mietteitä kirjasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän tuossa aika painavaa asiaa on, ja ajatuksia varmasti herää matkan varrella paljon, joten välttämättä ei pysty ilman informaatioähkyä lukemaan yhdeltä istumalta (vaikka itse ahmaisinkin kirjan parissa päivässä) :)

      Poista
  3. Mikä on erityisherkkä? Tai mikä on erityisherkän ja herkän ero? Mistä tietää, että on erityisherkkä? :) Ihan outo aihepiiri. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyesti määriteltynä erityisherkkyys viittaa siihen, että ihmisen autonominen hermosto reagoi tavallista herkemmin ärsykkeisiin, mistä voi seurata esimerkiksi aistiyliherkkyyksiä, alttiutta ylikuormittumiselle ja stressille, tunteiden kokemista erityisen voimakkaina, pienten vivahteiden havaitsemista ympäristössä ja niin edelleen. Ei oikeastaan hirveästi eroa arkikielen herkästä, paitsi että jälkimmäisellä viitataan usein ennen kaikkea tunneherkkyyteen, kun taas erityisherkkyys on vähän laajempi käsite ja viittaa hyvin yleiseen reagointi- ja prosessointitapaan, joka löytyy noin 15-20 prosentilta ihmisistä (eli ei mitenkään harvinainen ilmiö) :) Lisätietoa löytyy esim. täältä:http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat#!erityisherkkyys/c1gy2 (samoilta sivuilta löytyy myös pieni testi, jonka perusteella voi saada vähän viitteitä siitä, onko itsekin erityisherkkä) ja samoin täältä blogistani herkkyys-tunnisteen alta :)

      Poista
  4. Hauska kuulla ajatuksiasi varsinaisesta kirjasta. Itse en ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta monessa paikassa kuullut/lukenut siitä otteita. Mukavaa että tähänkin persoonallisuuden ilmentymään ollaan herätty. Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, olennainen näkökulma, vaikka muutkin on hyvä muistaa - sekin nimittäin ärsyttää, että joskus ihmiset yrittävät selittää jollain yhdellä piirteellä ihan mitä tahansa käyttäytymistä :D

      Poista