torstai 19. helmikuuta 2015

Pari keinoa möyryävän mielen taltuttamiseen

Tiedättehän sen tunteen, kun on niin ylivirittynyt (hyvässä tai pahassa), että päässä melkein surisee? Kun ajatukset poukkoilevat ties minne, eikä niitä saa pidettyä kasassa muutamaa minuuttia pitempään? Kun illalla ei tule uni, kun päässä pyörii joko loistavia, innostuttavia ideoita tai kauhuskenaarioita siitä, miten monella tavalla jokin asia voisi mennä pieleen? Tavallaan rakastan menoa ja meininkiä, sitä, että kalenteri on täynnä mukavia ja kiinnostavia hommia, mutta näiden vauhdikkaiden viikkojen varjopuolena on usein se, että mieli käy iltaisin ja parhaimmillaan - tai siis pahimmillaan - öisinkin niin ylikierroksilla, että nukkuminen vaikeutuu. Möyryävää mieltä voi pyrkiä rauhoittamaan monilla eri tavoin, mutta viime aikoina on tullut huomattua, että kaikki tavat eivät suinkaan sovi kaikille (okei, tämä on toki aika selvä juttu, eihän juuri mikään yleensä toimi kaikille). Esimerkiksi mindfulness-harjoituksia ja ties mitä meditaatiota olen kokeillut lukuisia kertoja, ja tietoisen läsnäolon ideat yritän pitää mielessäni jatkuvasti, mutta kaikkein ylivirittyneimpinä hetkinä hiljaa istumisesta ei vain yksinkertaisesti tule mitään. Miten siinä nyt sitten meditoit, kun pelkä paikallaan pysyminen tuntuu mahdottomalta? Omalla kohdallani möyryävän mielen taltuttaminen onnistuukin paremmin esimerkiksi näin:

1. Pura ylimääräiset energiat johonkin mahdollisimman fyysiseen ja konkreettiseen toimintaan. Joskus riittää raivokas pianonsoitto, joskus tarvitaan juoksulenkkiä tai salitreeniä. Ylipäätään koko päivän paikallaan kököttäminen on minulle todella vaikeaa, ja pitkien opiskelupäivien jälkeen tuntuu usein siltä, että on kerta kaikkiaan pakko päästä liikkeelle. Voisi kuvitella, että rankka liikunta vain pahentaisi ylivirittynyttä olotilaa, mutta oma kokemukseni (joka taatusti on monelle muullekin tuttu) pikemminkin on, että se tyhjentää pään ja tuo kokonaisvaltaisen hepulin tilalle rehellisen fyysisen väsymyksen.

2. Ota hepulista kaikki mahdollinen irti. Tiedän, että tämä ei välttämättä sovi kaikille, mutta itse esimerkiksi saatan joskus opiskella varsin intensiivisesti käytännössä aamusta iltaan (tosin lukuisat lyhyet tauot mukaan lukien) silloin, kun on vauhti päällä, ja sitten taas saatan lusmuilla monta päivää keskittyen aivan muihin juttuihin. Ehkä minussa kuitenkin on jotain spontaaniutta olemassa, sillä en ole koskaan pystynyt esimerkiksi siihen, että laatisin itselleni jotain opiskeluaikatauluja pakollisten luentojen ja harjoitusten lisäksi. Saatan saada hyvinkin paljon aikaan lyhyessä ajassa, jos vain tajuan tarttua tuumasta toimeen sopivalla hetkellä. Ja usein sopiva hetki on juuri silloin, kun ajatukset tuntuvat melkein lentävän - tosin hyvä sekin on tunnistaa, milloin tekeminen menee hyödyttömäksi räpeltämiseksi ja stressaantuneeksi suorittamiseksi ja on selkeästi aika pitää taukoa (tarkoitti se sitten meditointia tai juoksulenkkiä, tai jotain ihan muuta). 

3. Vietä päivä tai pari toisella paikkakunnalla. Maisemanvaihdos toimii itselläni ihan takuuvarmasti - toki se saattaa tuoda mukanaan omat stressitekijänsä, mutta ainakin arjen hulinasta ja arkisista ajatuksista pääsee huomattavasti helpommin irti muissa maisemissa, vaikkei ohjelmassa olisi sen ihmeellisempää tekemistä kuin kavereiden tapaamista tai kaupungilla kiertelyä.

4. Naura tai laula. Itse keskityn mieluummin ensiksi mainittuun, mutta monenlainen itse tuotettu mölinä (joskus itkukin) rentouttaa tehokkaasti niin mielen kuin kehonkin.

5. Tee käsillä jotain jonkin verran keskittymistä vaativaa - sellaista, joka on riittävän helppoa muttei kuitenkaan aivan läpihuutojuttu. Eilen kaivoin pitkästä aikaa esille vesivärini ja hieman maalailin, ja ihan ihmettelin, miksi aina ehdin unohtaa, miten älyttömän rentouttavaa ja terapeuttista puuhaa se on! Samaa pätee pianonsoittoon ja ruoanlaittoon :)

Millaisia keinoja teillä on käytössä ylivirittyneen olotilan helpottamiseen?

8 kommenttia:

  1. Minulla on todetty ylivireystila, sympatikotonia, ihan neurologin vastaanotolla. Unettomuuden hallintaan on olemassa unta parantava lääke ja bruksismin vuoksi samainen lääke, joka rentouttaa lihaksia yön aikana.

    Hengitysharjoitukset ovat tärkeitä ylivireystilan hallitsemissa kuten muutenkin oman elimistönsä kuuntelu. Jos tuntuu elimistö ylivireältä, se pitää rauhoittaa eikä missään nimessä lähteä esimerkiksi purkamaan ylivireyttä liikunnan avulla.

    Olen käyttänyt myös avantouintia, ammattilaiset sitä kovasti suosittelevat, ylivireyteen mutta siihen ei ole oikein mahdollisuutta helpolla, niin korvaan sitä suihkussa kylmäshokkihoidoilla. Kylmässä suihkussa veden alla pitkiä aikoja, niin hermosto pääsee rauhoittumaan. Neurologin suosituksesta tämäkin käytössä.

    Lisäksi jos sisällä on tunteita, jotka ovat patoutuneet kuten suru tai viha, niitä kannattaa purkaa ulos fyysisesti. Mattopiiska on oiva väline purkaa kotona, samoin pesäpallomaila tai jos on mahdollisuus jossakin metässä huutaa, niin antaa mennä vaan. :)

    Sitten tietenkin nuo mainitsemasi asiat on erittäin tärkeitä ja hyviä keinoja. Juuri viime viikonloppuna lähdimme pois kaupungista, ja se teki oikein hyvää. Omien voimabiisien kuuntelu, laulaminen, ei-liian-kuormittava liikunta kuten kävely, pianonsoitto, leipominen - mikä tahansa, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Niitä täytyy ja kannattaa tehdä.

    Samoin olen opetellut ammattilaisten toimesta itsensä palkitsemisen. Se voi olla mikä tahansa pienikin juttu, jolla palkita itsensä joko onnistumisesta tai sitten haasteiden ja ylivireyden keskellä. Rentouttava hetki ihanassa kahvilassa tai pieni lahja itselle, pyytäen kaupassa paketoida sen lahjapakettiin, ovat todella palauttavia ja miellyttäviä tapoja rentoutua arjen keskellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen lääkärin toteama ylivireystila on luultavasti vielä vähän erilainen ja vakavammin otettava asia kuin ihan "tavanomainen" väliaikainen ylivirittyneisyys, jota varmasti melkein kenellä tahansa on joskus. Hengitysharjoitukset ovat kyllä tosi tehokkaita rentoutumiskeinoja, mutta itse olen kyllä eri mieltä tuosta liikunnasta - varsinkin, jos on kyseessä mielen ylivirittyneisyys (joka toki heijastuu kehoonkin), niin tiedän, etten ole ainoa, joka kokee liikunnan auttavan siihen :) Toki oman elimistön kuuntelu on aina tärkeää, ja joillakin varmasti liikunta voi olla noissa tilanteissa haitaksikin (eikä tietenkään rankka liikunta myöhään illalla kannata, ettei mene yöunet sen takia).

      Mielenkiintoinen juttu tuo avantouinti - mikäköhän siinä sitten rauhoittaa, kun luulisi sellaisen shokin pikemminkin aktivoivan elimistöä lisää? Olisi mielenkiintoista kyllä kokeilla joskus, vaikka olenkin niin kylmänarka, että ajatuskin pelottaa, ja kylmään suihkuunkaan en ihan äkkiä menisi :D

      Itsensä palkitseminen on tosiaan hyvä homma, tai ylipäätään se, että muistaa mahdollisen kiireenkin keskellä ottaa aikaa niille asioille, joista tulee itselle hyvä mieli :)

      Poista
  2. karsea klisee, mutta kyllä se on tuo käsillä tekeminen, ja mitä möyryävämpi (ihana Suomen kieli) olotila, sitä suurpiirteisempää hommaa. Risut, betoni ja suinpäin maalailu helpottaa. Ylikierroksilla ei tule mieleenkään touhuta mitään pikkutarkkaa, tekemisen pitää olla sellaista missä roiskuu ;)
    Intohimona kun on tuo käsillä tekeminen, on hauska seurata omista töistään, millä päällä on minkäkin homman kohdalla ollut. Suuret ja mahtipontiset käsityöt syntyy möyryävässä olotilassa ja pikkutarkat hienostelut silloin, kun keskittyminen on kohdillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo samaa mieltä, möyryävässä olotilassa ei kyllä oikein pysty kovin pikkutarkkaan tekemiseen! :D

      Poista
  3. Riippuu ylivirittyneisyyden määrästä ja käytettävissä olevasta ajasta. Jos ei ole mahdollisuutta lähteä vaikkapa lenkille, hengittelen syvään monta kertaa. Tai siivoan apinan raivolla :)

    Jos on aikaa ja mahiksia, lähden lenkille ja mielellään rauhallisiin maisemiin. Lempireittini kulkee läheltä järvenrantaa. Saatan pysähtyä rantaan, kääntää kasvot kohti tuulta ja ajattelen, että tuuli vie ikävät fiilikset mennessään...
    Joskus toimii sekin (varsinkin muutenkin aktiivisen ja liikkuvaisen päivän jälkeen), että lösähtää sohvaan, ottaa karkkikipon viereen ja katsoo jotain riittävän kevyttä tai ajatutusmyllettyksen katkaisevaa ohjelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten hauskaa, että siivoaminen tuntuu olevan monilla aika toimivakin keino käsitellä tunteita! :D Itse en ole sen ihanuuteen vielä ihan päässyt sisälle. Lenkkeily on minustakin ihanaa ja äärimmäisen arjesta irrottavaa, tosin nuo tämänhetkiset loskakelit eivät ihan hirveästi siihen inspiroi... Ja ihanaa se sohvalla lösyäminenkin tosiaan joskus on!

      Poista
  4. 33v mies.Itselläni todettu sympatikotonia myös. Varmaan vuosia jatkuneen työ ym - stressin takia ja valikoitujen luonteenpiirteidenkin takia "päässyt muodostumaan". Tätä oli ja on vieläkin vaikea sisäistää koska mieli ajattelee, että syy on jossain muualla (sydän keuhkot..).
    Liikunnasta puhutaan paljon apukeinona ja olen itsekin aina urheillut vaikka mitä mutta männä aikoina on ollut vaikeuksia sietää jo valmiiksi kohonneen sykkeen singahtamista vielä ylemmäs liikunnan myötä. Varsinkin aerobisen eli esim. lenkkeilystä ei puhettakaan - tuntuu, että menee tyhjän haukkomiseksi hengittely. Ilmeisesti tämä hermoston vikatila ei kaikilla välttämättä reagoi samalla tapaa?

    VastaaPoista
  5. 33v mies.Itselläni todettu sympatikotonia myös. Varmaan vuosia jatkuneen työ ym - stressin takia ja valikoitujen luonteenpiirteidenkin takia "päässyt muodostumaan". Tätä oli ja on vieläkin vaikea sisäistää koska mieli ajattelee, että syy on jossain muualla (sydän keuhkot..).
    Liikunnasta puhutaan paljon apukeinona ja olen itsekin aina urheillut vaikka mitä mutta männä aikoina on ollut vaikeuksia sietää jo valmiiksi kohonneen sykkeen singahtamista vielä ylemmäs liikunnan myötä. Varsinkin aerobisen eli esim. lenkkeilystä ei puhettakaan - tuntuu, että menee tyhjän haukkomiseksi hengittely. Ilmeisesti tämä hermoston vikatila ei kaikilla välttämättä reagoi samalla tapaa?

    VastaaPoista