keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Vahvalle, herkälle ihmiselle

Hei sinä, joka pidät itseäsi herkkänä tai peräti erityisherkkänä (tai ehkä pakenet määritelmiä mutta kuitenkin tunnistat itsestäsi jotain herkkyyden kuvauksista)! Tunnen teitä monia, niin tosielämässä kuin somemaailmassakin, ja vielä useampien jutuille olen altistunut jossain määrin. Kun ensimmäisen kerran tutustuin erityisherkkyyden käsitteeseen, tunnistin heti itseni ja totesin, että kas, tässäpä osuva kuvaus kaltaisestani ihmisestä. Kuitenkin mitä enemmän olen herkkyydestä keskustellut ennen kaikkea toisten herkkien ihmisten kanssa, sitä laajemmaksi ja toisaalta myös ristiriitaisemmaksi käsitykseni herkkyydestä on muotoutunut. On ollut avartavaa ja toisinaan hätkähdyttävääkin huomata, että myös herkkien kirjavasta joukosta löytyy ihmisiä, jotka tuntuvat olevan aivan toiselta planeetalta kuin minä - siitä huolimatta, että jaamme ainakin tämän yhden piirteen. Kokemusteni ja havaintojeni perusteella mieleeni on kertynyt paljonkin asioita, joita haluaisin sanoa, niin vähemmän herkille kuin teille superherkillekin ihmisille.

Muista, että herkkyytesi ei sinänsä ole vahvuus eikä heikkous. Se ei ole sairaus tai häiriö mutta ei myöskään sen kummempi siunaus kuin mikään muukaan yksittäinen piirre. Se on sitä, miksi se juuri sinun elämässäsi muotoutuu muiden ominaisuuksiesi, valintojesi, muiden ihmisten vaikutuksen ja sattuman myötä. Kun opit tuntemaan itsesi ja herkkyytesi, voit vähitellen päästä selville siitä, miten voit hyödyntää herkkyyttäsi erilaisissa tilanteissa - ja toisaalta voit oppia myös tunnistamaan ja hyväksymään sen, että tietyt tilanteet voivat olla sinulle haastavia.

Avaudu maailmalle. Avaudu omille tunteillesi, toisille ihmisille ja asioille. Tiedän, että monella erityisherkällä on taipumusta itseensä käpertymiseen, ja luonnollisesti se on myös aika ajoin tarpeen, mutta haluaisin silti kannustaa kaikkia kokeilemaan uutta, antamaan asioille ja ihmisille mahdollisuuksia. Niin kylmältä ja kliseiseltä kuin tämän sanominen voi tuntuakin, uudet samanhenkiset tuttavuudet, ystävät ja rakkaudet eivät yksinkertaisesti tule noutamaan sinua kotiovelta (paitsi jos satut ihastumaan postinjakajaan tai putkimieheen, mutta jätetään nyt tällä kertaa poikkeustapaukset huomioimatta). Jos kaipaat elämääsi ihmisiä tai ylipäätään elämää, sinun on - valitettavasti tai onneksi - tehtävä jotain asian suhteen. Tiedän, ihmiset voivat olla pelottavia, uudet tilanteet voivat olla pelottavia, ja ennen kaikkea omat jättimäiset tunteet voivat olla pahimmillaan suorastaan lamaannuttavia. Muista, että ne ovat kuitenkin vain tunteita. Tuntuivat ne kuinka murskaavilta tahansa, ne menevät ohi, ellet takerru niihin. Jos takerrut, käsittele asiaa. Niin, ylipäätään käsittele asioita ja omia tunteitasi, tarkastele niitä eri näkökulmista, uskalla kokea ne mutta toisaalta myös nähdä ne joskus ulkopuolisen silmin. Tunteisiin samaistuminen antaa niille tarpeettoman paljon valtaa.

Luultavasti tiedätkin, että järki on erehtyväinen, mutta pidä mielessä, että sama pätee myös intuitioon.
Se, miltä sinusta tuntuu, riittää yleensä vahvaksi perusteluksi ainoastaan sille, että siltä sinusta nyt tuntuu.

Perinteisesti on hoettu, että tee muille niin kuin haluaisit muiden tekevän sinulle. Kaunis ajatus, mutta siinä on yksi ongelma: olemme kaikki erilaisia emmekä edes halua tulla kohdelluiksi tismalleen samalla tavalla. Herkkä ihminen saattaa toisinaan tuudittautua siihen kuvitelmaan, että maailma jakautuu hänen kaltaisiinsa herkkiin ja sitten niihin kaikin puolin epäherkkiin, joiden ajatuksenjuoksua on kerta kaikkiaan vaikea ymmärtää. Näin ei tietenkään ole, vaan herkkyyttäkin on monen tasoista ja herkkiäkin ihmisiä hyvin moneen lähtöön. Älä siis oleta, että toinen ihminen kokee ja tuntee samoin kuin sinä, vaikka herkkyys olisi teille yhteistä. Älä ylipäätään oleta vaan ota selvää. Ja kun oletat (ainahan ei mitenkään voi ottaa kaikesta selvää), pidä oletuksesi avoimina ja joustavina eli ole valmis muuttamaan niitä uuden tiedon iskeytyessä tajuntaasi.

Muista, että olet paljon muutakin kuin herkkä. Voit toki yrittää selittää kaikki käyttäytymisesi, ajatuksesi, tunteesi ja fyysisetkin tuntemuksesi herkkyydellä, mutta siinä menee suoraan sanottuna aika helposti metsään. On olemassa monia asioita, joihin synnynnäinen herkkyys varmasti jollain tasolla vaikuttaa, mutta syy-seuraussuhdetta herkkyyden ja tiettyjen ongelmien, vahvuuksien tai käyttäytymismallien välillä on usein aika vaikea todistaa. Herkkyys muovaa sinua vuorovaikutuksessa muiden piirteidesi, kokemustesi ja ympäristösi kanssa, ei niistä riippumatta.

Uskaltaudu ulos kuplasta. Pistäydy toisinaan epämukavuusalueella, sillä et välttämättä voi etukäteen tietää, mitä mahtavia juttuja sinun saavutettavissasi voi olla, jos vain uskallat ottaa sen pelottavan ensimmäisen askeleen. Pidä siis huolta itsestäsi ja jaksamisestasi, mutta älä ylisuojele itseäsi.

Tee niin kuin hyvältä tuntuu, mutta uskalla myös haastaa itsesi. Sinusta voi nimittäin löytyä sellaista vahvuutta, jota et ole itsessäsi aemmin tunnistanut. Mutta eipä sinun toisaalta tarvitse aina olla vahva - joskus suurinta vahvuutta on nimittäin se, että uskaltaa myöntää heikkoutensa, pyytää ja vastaanottaa apua.

Ja muista, että vaikka sinä toki olet oman itsesi paras asiantuntija, jokaisella asiantuntijallakin on sokeat pisteensä.

6 kommenttia:

  1. Hei kiitos kirjoituksestasi. itse koen sen aikamoisena neuvotykityksenä mikä ainakin minulle tuottaa vastustusta, kun en ole neuvoja pyytänyt. .....mutta hyvää jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, sitä juurikin, neuvotykitystä nimittäin - tosin tarkoitus oli ennen kaikkea herätellä ajatuksia ;) Ja jos jokin herättää kovasti vastustusta, voi olla ihan hyvä hetken miettiä, miksi näin on, koska siihen tietysti on usein syynsä :)

      Poista
  2. kiitos tästä tekstistä, minulle tämä antoi paljon. <3

    VastaaPoista
  3. Hei! Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Juuri tällaista näkökulmaa olen kaivannut erityisherkkyydestä. Itse olen erityisherkkä, mutta se ei määrittele minua ihmisenä. Koen henkilökohtaisesti erityisherkkyyden yhdeksi uudeksi mielenkiintoiseksi työkaluksi, jolla pystyy paremmin ymmärtämään omaa sisintään. Olen alkanut uupua ennen niin mielenkiintoisiin hsp-keskusteluihin. Ihmiset selittelevät vertaisryhmissä omia negatiivisia puoliaan, heittäytyvät uhriksi tai vetävät kaiken mahdollisen erityisherkkyyden nimiin. No joo, kärjistäviä nostoja mutta jos menet kommentoimaan eriävän mielipiteen suoraa tuollaisen keskustelun aloittajalle niin sitä ei haluta kuulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla, että tämä näkökulma kolahti! :) Mulla on vähän samansuuntainen kokemus noista vertaisryhmistä, vaikka toisaalta niissä välillä onkin kiehtovia keskusteluja, ja olen tavannut niiden ansiosta livenäkin monia mahtavia ihmisiä.

      Poista