keskiviikko 6. toukokuuta 2015

KonMari - mullistaako siivoaminen elämäsi?

Viime aikoina monissa seuraamissani blogeissa on intoiltu japanilaisen Marie Kondon järjestelyoppaasta nimeltä KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika, joten pakkohan minunkin oli kyseinen opus uteliaisuudenpuuskassa lukaista läpi - varsinkin, kun olen itsekin viime aikoina hieman tuskaillut tavarapaljouden ja jonkinasteisen sekasotkun kanssa. KonMari-menetelmä on hyvin yksinkertainen: pääperiaatteena on raivata kotoa pois turhat tavarat, säilyttää vain ne jotka todella tuottavat iloa ja lopulta järjestää ne järkevästi jokainen omalle paikalleen. Tämän kertaluontoisen prosessin jälkeen kaaosta ei pitäisi syntyä enää koskaan, ja kaiken lisäksi Kondo väittää kivenkovaan, että tavaroita järjestelmällä tulee samalla järjestelleeksi myös koko oman elämänsä, ajatuksensa ja tunteensa. Eikä siinä vielä kaikki: järjestämisen ja uuden, selkeämmän kotiympäristön pitäisi tuoda mukanaan myös itsevarmuutta ja jopa oivalluksia siitä, mitä todella elämältään haluaa. Aika kunnianhimoista, eikös?

Kondo suhtautuu järjestämiseen varsin ehdottomasti: kodin raivauksen on tapahduttava lyhyellä aikavälillä, ja kaikki, mikä ei tuota iloa, on heitettävä pois. Niin, heitettävä pois - tuntuu hieman omituiselta, että kirjassa ei käsitellä lainkaan sitä, mitä karsituille tavaroille tehdään, ei puhettakaan esimerkiksi kierrätyksestä. Jos kotinsa raivaa juuri niin raivokkaasti kuin menetelmä vaatii, voi karsittujen tavaroiden loppusijoituspaikan keksiminen osoittautua aika työlääksi. Olen aina vähän vierastanut ehdottomuutta melkein missä tahansa asiayhteydessä, ja jotenkin Kondon armottomuus vähän ahdisti minua: vaikka olen monessa asiassa varsin samaa mieltä turhien tavaroiden karsimisesta, en oikein kykene sisäistämään sitä, että kotona voisi olla vain ja ainoastaan iloa tuottavia tavaroita. Entäs tarpeelliset tavarat - kuinka moni imee itseensä iloa ja positiivisia energioita nähdessään vaikkapa imurin, tiskiharjan tai pölyrätin? Ja sitä paitsi, mistä voi olla sataprosenttisen varma, että jokin tavara tuottaa iloa - tai jos se vaikka saakin aikaan ristiriitaisia tunteita? Minulla ainakin on paljon tavaroita ja vaatteita, joihin minulla on hyvin ristiriitainen ja vaihteleva suhde, ja vaikka joskus vihaisin niitä, luultavasti silti katuisin, jos luopuisin niistä. Jotkut Kondon neuvot ovat mielestäni suorastaan aika outoja: hän käskee esimerkiksi hävittämään kaikki mahdolliset käyttöohjeet, koska niitä ei muka kuitenkaan tarvitse. Voin kertoa, että olenpa muuten tarvinnut aika montakin kertaa.



 "Kohtalo, joka ohjasi meidät tavaroidemme luo, on yhtä kallisarvoinen ja pyhä kuin kohtalo, joka kytki elämämme toisiin ihmisiin. Joka ikinen tavara tuli luoksesi tietystä syystä." 

Koko kirjaa leimaa varsin mielenkiintoinen suhtautuminen tavaroihin - Kondo nimittäin puhuu niistä aivan kuin niillä olisi omat tunteet ja tarpeet, ja lisäksi ne ovat osa kohtaloamme. Sukkia ei saa kääriä mytyiksi suunnilleen siksi, että se ahdistaa niitä (ei mitään mainintaa siitä, että sukkien parit tuppaavat katoilemaan, jos niitä ei kiedo yhteen), ja käsilaukkukin pitäisi tyhjentää päivittäin, jotta laukkuparka saisi edes joskus levätä. Suloinen ajatus, mutta ainakin minusta tuntuisi aikamoiselta vaivalta tyhjentää ja täyttää laukku erikseen joka päivä. Taidan tyytyä siihen, että tyhjennän sieltä vain kuitit ja muut roskat pois ajelehtimasta.

Vaikka osa Kondon vinkeistä kuulostaa hieman arveluttavilta (ja vaatteiden säilytysneuvot koskevat lähinnä vaatteiden viikkaamista vetolaatikoihin, joita itselläni ei ole juuri lainkaan), menetelmän minimalistinen perusfilosofia istuu varsin hyvin omaankin ajatteluuni. Kukapa ei haluaisi selkeää ja hyvin organisoitua kotia, jossa on vain tavaroita, joita todella rakastat (tai joita ihan oikeasti tarvitset)? Sekasotku ja jatkuva epämääräisten tavaroiden järjesteleminen aiheuttanee stressiä useimmille, ja ajatus siitä, että rakkaita tavaroita olisi niin vähän, ettei niistä koituisi mitään vaivaa, on totta kai hyvin houkutteleva. Skeptikko minussa napisee kuitenkin vastaan - entäs jos saakin iloa vähän vaikka mistä ja päätyy ilonpirskahdusten inspiroimana haalimaan lisää tavaraa karsittujen tilalle? Ja sitä paitsi itse iloitsen suuuresti esimerkiksi kohtalaisen kokoisesta kirjakokoelmasta kokonaisuutena, vaikka tiedän vallan hyvin, etten luultavasti tule lukemaan suurinta osaa hyllyssäni majailevista kirjoista uudelleen. Lisäksi Kondon ajatus siitä, että esimerkiksi lapsuudenaikaisten tavaroiden ja valokuvien säilyttäminen on menneisyyteen takertumista, tuntuu hieman liioitellulta. On aika naiivia väittää, että tärkeät muistot kyllä säilyvät ilman mitään muistoesineitäkin, sillä eiköhän aika monelle ole tuttu tunne, että muistoesineen tai valokuvan katseleminen saattaa tuoda mieleen muistoja, joita pelkkä mielessä muisteleminen ei välttämättä tavoita. Toisaalta muistojen kohdallakin on taatusti hyvä miettiä, tuottavatko ne todella iloa vai säilytämmekö niitä vain tavan vuoksi.

Siitä olen Kondon kanssa yhtä mieltä, että kodin järjesteleminen ja selkeänä pitäminen tuo mukanaan järjestystä ja selkeyttä myös mieleen, ja sen takia itsekin olen hankkiutunut ja edelleen hankkiutumassa eroon kaikesta turhasta sälästä, mitä nurkissa ajelehtii. Kaikki eivät kaipaa täydellisen minimalistista kotia, mutta vaikea kuvitella, että hirveä sotku ja tavarapaljouskaan varsinaisesti kenenkään mieltä ylentäisi. Siivoaminen yksinään ei ehkä mullista jokaisen elämää yhtä radikaalisti kuin kirjassa väitetään, mutta itse ainakin aion joka tapauksessa pitää mielessä sen, että itsensä kannattaa ympäröidä asioilla, jotka tuottavat (pääasiassa) iloa ja muita positiivisia tunteita - oli kyse sitten tavaroista tai mistä tahansa muusta. Lisäksi kirjan lukeminen toi tarvittavaa lisäintoa tavarainventaarioon, jota olen parhaillani tekemässä, joten suosittelen lämpimästi varsinkin teille, jotka kaipaatte motivaatiobuustia järjestelemiseen! Onneksi kaikkia ohjeita ei aina tarvitsekaan ottaa aivan kirjaimellisesti, ja vaikka Kondo väittääkin metodinsa sopivan täydellisesti kenelle tahansa, aion itse lähinnä ottaa siitä vaikutteita. Viihdyttävä ja ajatuksia herättävä kirja joka tapauksessa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti