sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Viisas elämä -messut - mitä jäi käteen?

Vierailin kuluneena viikonloppuna täällä Tampereella nyt toista kertaa järjestetyillä Viisas elämä -hyvinvointimessuilla, joiden tarjonta koostui erilaisista luennoista, työpajoista ja joogan sekä muutaman muun kehon ja mielen hyvinvointia (oletettavasti) edistävän lajin tutustumistunneista. Lisäksi paikalla oli tietysti varsin kirjava joukko näytteilleasettajia, joiden pisteiltä sai ostaa vähän sitä sun tätä terveellisistä herkuista ja populaaripsykologisista teoksista mitä hulvattomimpaan rajatietokirjallisuuteen ja energiahoitoihin. Osallistuin tämäntyyppisille messuille ensimmäistä kertaa, ja myönnettävä on, että ennakkoluulojakin oli jonkin verran, olenhan jokseenkin tieteellisen maailmankuvan omaava skeptikko, johon ei ihan uppoa kirjallisuus esimerkiksi luonnonhengistä tai kuun vaiheiden vaikutuksesta rakentamiseen (molemmat bongattu messuilta). Kuitenkin erilaiset lähestymistavat ihmisen hyvinvointiin kiinnostavat kovasti, ja messuilta löytyikin monenlaista mielenkiintoista ja ehkä vähän ajatuksia avartavaakin ohjelmaa, vaikka omasta näkökulmastani kaikkein hörhöimmät jutut jätinkin välistä.

Ensimmäisenä messupäivänä lauantaina kuuntelin arabian kielen ja islamin tutkijan Jaakko Hämeen-Anttilan tarinointia ruoan kulttuurisista merkityksistä (hyvin kiinnostava aihepiiri muuten) ja heti perään hänen vaimonsa Virpin (kirjailija ja intialaisen kulttuurin tuntija) innostunutta ja innostavaa luentoa siitä, miten luovan kirjoittamisen avulla voi päästä käsiksi tiedostamattoman mielen sisältöihin, tuoda niitä näkyväksi symbolisessa muodossa ja tulla sinuiksi itsensä kanssa. Innostun ja inspiroidun itsekin hyvin helposti, kun kuuntelen jonkun puhuvan minua jo valmiiksi kiinnostavasta teemasta noin suurella sydämellä. Nytkin suunnittelen taas, että pitäisi pitkästä aikaa varmaan alkaa puuhastella jotain pientä myös luovan kirjoittamisen parissa... Joka ikinen aiheesta puhuva kirjoittaja yleensä muistuttaa, että ei kannata odotella inspiraatiota tai velloa itsekritiikissä vaan pikemminkin ottaa kynä käteen ja kirjoittaa jotain, ihan mitä tahansa. Vaikka tuo neuvo on kuultu monen monta kertaa, itse ainakin olen sen verran perfektionisti, että kaipaan tasaisin väliajoin muistutuksen siitä, että tärkeintä on ylipäätään tehdä ja harjoitella, ja jokainen hyväkin kirjoittaja on kirjoittanut elämässään hirmuiset määrät huonoa ja keskinkertaista tekstiä.

Lauantai-iltapäivänä päädyimme kavereideni kanssa myös Leena Pennasen mindfulness-työpajaan. Pennanen on alan uranuurtaja, joka on yli kymmenen vuoden ajan tehnyt tietoisen läsnäolon menetelmiä tutuksi Suomessa. Eri alojen asiantuntijoiden työskentelyä on aina mielenkiintoista päästä seuraamaan, ja olikin kiehtovaa ensimmäistä kertaa tehdä mindfulness-harjoituksia noin kokeneen asiantuntijan johdolla. Tunnin työpajan aikana kokeiltiin kolmea tietoisen läsnäolon harjoitusta: mindfulness-joogaa, jossa tehtiin hyvin yksinkertaisia liikkeitä kehon tuntemuksiin keskittyen, kehomeditaatiota, jossa kohdistetaan huomio vuorotellen kehon eri osien tuntemuksiin, ja lopuksi tietoista kuuntelua, jossa tarkoitus oli kuunnella harjoitusparin puhetta pari minuuttia täysin keskittyneesti, kommentoimatta mitään väliin. Harjoitukset olivat minulle entuudestaan tuttuja mutta silti haastavia (valitettavasti en ole vieläkään onnistunut vakiinnuttamaan muodollisia tietoisen läsnäolon harjoituksia osaksi arkipäivääni, vaikka ilmeisesti pitäisikin, kun niiden tekemisestä tulee aina niin harvinaisen hyvä ja tyyni olo), ja tällainen tunnin intensiivinen keskittymistuokio teki todella hyvää muuten melko hektisen messupäivän keskellä.

Myös sunnuntain aloitin mindfulness-merkeissä Aleksi Litovaaran luennolla, jonka aluksi annettiin tehtäväksi halata sydämellisesti vierustoveria, tuttua tai tuntematonta. Minuun ei ehkä ihan vetoa tuollainen kertarysäyksellä pois mukavuusalueelta -lähestymistapa, mutta luennosta jäi silti loppujen lopuksi hyvä mieli, sillä siellä jäi kerrankin aikaa yleisön kysymyksille ja keskustelulle, mitä ei voi aivan sanoa kaikista muista messujen tilaisuuksista. Esimerkiksi erityisherkkyyteen perehtyneen ja siitä pari kirjaa kirjoittaneen Janna Satrin luento herkkyydestä ja kiusaamisesta näytti inspiroivan yleisössä paljonkin keskustelua ja ajatuksia, mutta aika loppui kesken - valitettavasti, sillä itse olisin ollut kiinnostunut erityisesti juuri yleisön kommenteista, onhan herkkyysaihe muuten jo melko tuttu. Satri vaikuttaa muuten esiintyjänä juuri sellaiselta, joka ehkä vetoaa moneen introvertimpaan erityisherkkään, hän nimittäin esiintyy asiantuntevuudestaan huolimatta melko ujon ja hillityn oloisesti. Täysin päinvastainen esiintyjä sunnuntaina puolestaan oli brittiläinen positiivisen ajattelun puolestapuhuja Brian Mayne, jonka yksinkertaistavaa ja helppoheikkimäistä luentoa emme kestäneet kuunnella kuin ehkä puoleenväliin. Esiintyjiä on tietysti moneen makuun, mutta meikäläiseen ei ole koskaan vedonnut sellainen tyyli, että luvataan ihmisille kaiken mahdollisen järjestyvän, kunhan vain noudattaa jotakin tiettyä, yksinkertaistettua menetelmää. Kunpa ihmismieli toimisikin niin yksinkertaisesti kuin eräät väittävät, varmasti meidän kaikkien elämä olisi silloin paljon helpompaa - mutta ehkä myös vähemmän mielenkiintoista, sillä juuri moniulotteisuushan tekee ihmismielestä niin kiinnostavan tutkimuskohteen :)

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä - ja hyvä muistutus siitä, miten avartavaa on välillä hankkiutua kasvotusten erilaisten näkökulmien kanssa sen sijaan, että tyytyisi vain hymistelemään samanmielisten seurassa.

4 kommenttia:

  1. Minäkin kävin Virpi Hämeen-Anttilan kirjoittamisluennolla inspiroitumassa! Meni useammin kerran kylmät väreet sen puheen aikana ja aivan kuin jotain olisi sisälläni herännyt :) Samaistuin niin moneen asiaan. Kirjoittaminen on blogin kautta tullut säännölliseksi osaksi elämääni ja rakastan sitä, mutta luennon aikana tuli olo, että ehkä kirjoittamisella voisi olla jatkossa entistä monipuolisempi rooli elämässäni. Luovaa kirjoittamista, intuitiivista kirjoittamista, jotain.. Ylipäätään kyllä heräsi vahva palo alkaa tutkia maailmaa luovemmin keinoin. Olis ihanaa kirjoittamisen lisäksi syventyä myös valokuvaamiseen, jonkin uuden ja kauniin luomiseen :) Näissä haaveissa kohti uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla! :) Kannatan ehdottomasti maailman tutkimista myös luovin keinoin, se avartaa paljon omaa kokemusmaailmaa ja tuo myös hyvää fiilistä ja merkityksellisyyttä elämään :)

      Poista
  2. Olisipa olelet mielenkiintoiset messut, mutta minä rahan ahneuksissani otin viikonlopun töitä niin minnekkään ei kerennyt!

    VastaaPoista