keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kirjavinkki: Positiivisen psykologian voima

Sain PS-kustannukselta arvioitavaksi uutuuskirjan nimeltä Positiivisen psykologian voima (toim. Lotta Uusitalo-Malmivaara), joka on ensimmäinen suomalainen monitieteellinen kokoomateos positiivisen psykologian perusteemoista ja sovelluksista. Kirjan kirjoittajina on 24 suomalaista asiantuntijaa eri yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Monitieteellisyys olikin mielestäni yksi kirjan vahvuuksista: vaikka teoksessa nimensä mukaisesti käsitellään nimenomaan psykologiaa, esille pääsivät paljon myös esimerkiksi kasvatustieteeseen liittyvät aihepiirit. Tosin eipä kyseinen tieteenala kovin kaukana psykologiastakaan ole, ja psyka on tietysti niitä tieteenaloja, joita voi soveltaa vähän joka puolella, missä ihmiset ylipäätään toimivat.

Positiivisen psykologian voima koostuu neljästä osasta, joista ensimmäisessä tarkastellaan positiivisen psykologian keskeisimpiä käsitteitä ja sitä, mistä tieteenalassa ylipäätään on kyse. Toisessa osassa käsitellään hyvinvointia erilaisissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa, kolmas osa puolestaan pureutuu oppimiseen ja koulumaailmaan hyvinvoinnin ja vahvuuksien näkökulmasta. Neljännessä osassa tarkastellaan inhimillisiä voimavaroja, kuten kiinnostusta, sisua ja työn imua. Kaikissa osissa esitellään monipuolisesti niin suomalaista kuin ulkomaista tutkimusta käsitellyistä aiheista.

Positiivinen psykologia voidaan lyhyesti määritellä psykologian osa-alueeksi, joka keskittyy ihmisen hyvinvointiin, vahvuuksiin ja voimavaroihin sekä niiden edistämiseen. Se ei tarkoita yltiöpositiivista elämänasennetta tai ongelmien lakaisemista maton alle vaan pikemminkin kritisoi kliinisen psykologian pitkää ongelmiin ja vaikeuksiin keskittyvää perinnettä. Todellinen hyvinvointi ei tarkoita vain pahoinvoinnin ja sairauden poissaoloa vaan kukoistusta. Esimerkiksi onnellisuus on yksi positiivisessa psykologiassa tutkituista käsitteistä, eikä senkään määrittely ole aina helppoa: tarkoittaako onnellisuus positiivisia tunteita, yleistä tyytyväisyyttä elämään, näiden yhdistelmää eli subjektiivista hyvinvointia vai kenties merkityksellisyyden kokemusta ja oman potentiaalin toteuttamista? Onnellisuudestakin on erilaisia teorioita, joista teoksessa esitellään tarkemmin itseohjautuvuusteoria, jonka mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, vapaaehtoisuus (autonomia), kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus, joiden täyttyminen selittää huomattavan osan psykologisesta hyvinvoinnista. Onneksi onnellisuusartikkelin kirjoittaja Frank Martela muistaa kuitenkin mainita myös siitä, että hyvä elämä ei välttämättä tarkoita vain yksilön psykologista hyvinvointia, vaan siihen liittyy myös moraalinen ja esteettinen aspekti: hyvä elämä voidaan nähdä paitsi onnellisena, myös hyveellisenä (apua miten antiikkisen kuuloinen sana) ja kauneudentäyteisenä.



Yksi kirjan mielestäni mielenkiintoisimmista osuuksista oli sisua käsittelevä luku, sillä suomalaisittain käsitettyä sisua on tutkittu käsittääkseni melko vähän - sisun lähikäsitteitä, kuten sinnikkyyttä, periksiantamattomuutta ja resilienssiä kylläkin, mutta kuten tästä luvusta selviää, sisun määritelmä poikkeaa näistä hieman. Kuitenkaan sisu ei tietenkään ole vain suomalaisille ominainen asia vaan yleismaailmallinen ilmiö, vaikka siihen voidaankin viitata monilla eri sanoilla. Käsitteiden määrittely on luonnollisesti tieteessä tärkeää, ja tässä oli hyvin kiehtovasti pohdittu kyselytutkimuksen pohjalta sitä, mitä sisu loppujen lopuksi oikeastaan on. Seuraavat lauseet jäivät erityisesti mieleen:

"Sisu on tarttumista viimeiseen oljenkorteen kokosydämisellä otteella ja mahdottomalta tuntuvan muuntamista mahdolliseksi. Sisun henkeen myös kuuluu, että tehdään se, mitä täytyy tehdä, vaikka näkyvissä ei olisi palkkiota tai päämäärää. Sisu näyttää toisinaan kuin menevän yli tietoisen tahdonvoiman ja sytyttävän tuleen selviytymisvietin virittämän ytimemme."

Kirjassa sivuttiin hieman myös positiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisen psykoterapian yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia, mutta olisin mielelläni lukenut enemmänkin siitä, miten positiivinen psykologia suhteutuu "perinteiseen" kliiniseen psykologiaan ja mielenterveyden ongelmien hoitoon. Paljon on kyllä puhetta siitä, millä keinoilla mielenterveyttä pyritään edistämään, mutta mitä positiivinen psykologia ehdottaa tilanteessa, jossa ihminen on kansanomaisesti sanottuna erittäin rikki? Auttavatko silloin läsnäoloharjoitukset, kiitollisuuden vaaliminen, hyvän mielen tuottaminen toisille tai muut positiivisen psykologian harjoitteet? Varmasti jossain määrin auttavatkin osana terapiaa ja asiakkaan itsenäistä työskentelyä, mutta intuitiivisesti hieman epäilen, että ne voisivat ratkaista psyyken syvimpiä solmuja. Voi olla, että käsitykseni positiivisesta psykologiasta on tässä mielessä rajoittunut, mutta juuri siksi olisinkin kaivannut kirjaan vähän enemmän tätä näkökulmaa työelämä- ja kouluteemojen rinnalle (mitenkään väheksymättä niiden tärkeyttä).

Kokonaisuudessaan pidin kirjasta kovasti, ajatuksia heräsi hyvinkin paljon, ja uuttakin tietoa tuli, vaikka monet aihepiireistä olivatkin entuudestaan melko tuttuja. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille psykologiasta kiinnostuneille - myös niille, jotka eivät halua lukea raskasta tieteellistä tekstiä, sillä mielestäni tämä kirja oli melko helppolukuinen, vaikka toki psykologian käsitteitä tekstissä vilisikin. Myös positiiviseen psykologiaan kohdistuvaa kritiikkiä käsiteltiin hieman, mikä ainakin meikäläisen änkyrän silmissä paransi kirjan uskottavuutta, sillä ainahan kritisoitavaa löytyy :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti