Tanssiminen kannattaa aina

Eilen balettitunnilla koin taas erittäin vahvasti sen, mikä minua liikunnassa kaikkein eniten motivoi: uusien taitojen oppiminen. Aivan eri tavalla kuin se, että jaksaa vähitellen juosta nopeammin tai kauemmin tai että jaksaa nostaa salilla isompia painoja. Toki niistäkin jonkinlaista tyydytystä saa, ja yleistä liikunnan tuottamaa hyvää fiilistä nyt ainakin, mutta omalla kohdallani paras motivaattori niin liikunnan kuin monen muunkin asian suhteen on selvästi uusien taitojen oppiminen ja tietysti myös jo olemassa olevien taitojen hiominen. Rakastan sitä tunnetta, kun keskittyy oppimiseen niin intensiivisesti, että kuntokin kohenee siinä sivussa melkein huomaamatta, eikä väsymys ala painaa yhtään niin helposti kuin juostessa. Ja voi sitä riemua, kun pitkän ja välillä vähän turhauttavankin harjoittelun jälkeen huomaa pystyvänsä johonkin, mikä aiemmin tuntui mahdottomalta!

Liikunnallisia taitoja voi tietysti kehittää hyvin monissa eri lajeissa, mutta omaksi suosikkitaitolajikseni on jo vuosia sitten valikoitunut tanssi. Sitä ennen tosin ratsastin vuosikausia, ja siihenkin olin ihan hulluna - ja siinäkin liikunta oli tavallaan sivutuote, pointti oli se, että hevosten kanssa touhuaminen ja metsässä tai meren rannalla viilettäminen oli ihan järjettömän hauskaa (ja varsinkin maastossa ratsastamista on ajoittain hirveä ikävä, haluaisin kovasti palata lajin pariin vielä joskus). Tanssiharrastuksesta innostuin lukioaikoina, kun muistaakseni äitini ehdotuksesta menin kokeilemaan itämaista tanssia. Siihen aikaan en todellakaan ollut kovin liikunnallinen, mutta itämainen tanssi osoittautui siihen hetkeen varsin hyvin sopivaksi lajiksi, ja harrastinkin sitä lukion loppuun asti, kunnes muutin Helsinkiin - ja siellä tulikin sitten yliopistoliikunnan mahdollisuuksien innostamana kokeiltua vähän vaikka mitä! En ole koskaan suhtautunut mihinkään liikuntamuotoon erityisen tavoitteellisesti: en missään nimessä halua kilpailla, en välttämättä edes esiintyä, en halua harrastusta, josta ottaa paineita. Tanssiminen on aina ollut minulle paitsi uuden oppimisen iloa, myös hauskanpitoa - ja tietysti myös ihanan monipuolista liikuntaa, jossa koko kroppa pääsee tehokkaasti käyttöön. Helsingissä kävin ahkerasti afrotanssin tunneilla, ja se oli kokonaisvaltaisuudessaan ihan mieletöntä: ja tuntuipa hassulta, että joskus tanssitunnin jälkeen jopa käsivarret olivat ihan jumissa :D

Kohta kolme vuotta sitten Tampereelle muutettuani uskaltauduin vihdoin kokeilemaan aikuisbalettia, joka oli herättänyt pienen kiinnostuksen kipinän jo aikaisemmin, kun eräs ystäväni oli ylistänyt lajia suorastaan hurahtaneena. Baletti tuntui heti ensimmäisestä tunnista lähtien täysin omalta jutulta, juuri minun kropalleni ja mielelleni sopivalta lajilta. Olen aina ollut notkeaa ja venyväistä sorttia, joten alku ei tuntunut liian vaikealta vaan ainoastaan sopivan haastavalta - ja ryhdin ja tasapainon (joka on ollut ja on yhä heikko kohtani) nopea kehittyminen oli aika innostavaa seurattavaa! Lisäksi baletista löytyi vihdoin tanssilaji, jossa myös musiikki on sellaista, mitä muutenkin saattaisin kuunnella :D Tanssin ilon kannalta on totta kai tärkeää edes jollain tasolla pitää lajille ominaisesta musiikista, ja itse en valitettavasti voi sietää mitään hiphoppiin tai elektroniseen musiikkiin viittaavaa, mikä sulkee joitakin tanssilajeja heti pois meikäläisen valikoimista. Baletti ei ehkä ole kaikkien laji, tiedän muutamia, jotka paljon mieluummin irrottelevat letkeämpien lajien merkeissä, mutta koska itse olen pohjimmiltani vähän takakireä tyyppi, baletin jämptiys ja samojen tekniikkajuttujen hiominen uudelleen ja uudelleen sopii luonteelleni varsin hyvin :) Tosin edellyttäen tietysti, että kukaan ei ota hommaa liian tosissaan - jämptiydestä huolimatta meillä on yleensä aika nauravainen ja, niin, letkeä meininki tanssitunneilla.

En muista koskaan katuneeni yhtäkään vapaaehtoisesti tekemääni liikuntasuoritusta, ainahan niistä seuraa hyvä tai vähintään neutraali fiilis, vielä en muista, että olisin saanut itseni pahalle tuulelle liikkumalla. Kuitenkin tanssin parhaimmillaan tarjoama euforia on ihan toista verrattuna mihinkään muuhun lajiin, mitä olen kokeillut, ja todennäköisesti tulenkin jatkamaan tanssiharrastusta muodossa tai toisessa vielä pitkään. Baletin lisäksi kiinnostelisi kokeilla taas pitkästä aikaa jotain muutakin lajia. Ainakin paluu itämaisen tanssin tai afron pariin houkuttelisi kovasti, ja toisaalta flamencoa olisi ihan mahtavaa päästä kokeilemaan... Liikaa kiinnostavia lajeja, surullista että aika ei millään riitä kaikkeen!

Mistä lajista te saatte parhaat kiksit? Löytyykö lukijoiden joukosta tanssijoita? :)