sunnuntai 7. elokuuta 2016

Miten meditaatio vaikuttaa aivoihin?

Varmasti jokainen meistä (tai ainakin teistä, jotka ylipäätään luette tällaista blogia) on kuullut puhuttavan säännöllisen meditoimisen myönteisistä vaikutuksista niin mielen kuin kehon hyvinvointiin. Moni aloittaa meditaatioharjoittelun toiveissaan rauhallisempi mieli, rentoutuneempi keho, matalammat stressitasot, parempi kielteisten tunteiden hallinta, parempi keskittymiskyky tai vain yleisesti ottaen parempi olo. Ja kyllähän sitä parempaa oloa kovasti lupaillaankin niin jooga- ja mindfulnesstunneilla kuin käytännössä missä tahansa naistenlehdessä tai hyvinvointiblogissa. Meditoiminen vaikuttaa olevan meille hyödyksi, mutta mistä vaikutukset johtuvat? Tästä on onneksi olemassa jo mukavasti mielenkiintoista tutkimustietoa, vaikka toki paljon on vielä selvitettävää ja vahvistettavaa. Luin vastikään Psykologia-lehdestä erittäin kiinnostavan meditaation neuropsykologiaa käsittelevän artikkelin, jonka pääpointteja ajattelin hieman esitellä täälläkin. 

Meditaation vaikutukset aivoihin ovat kiinnostaneet tutkijoita pitkään: jo 1950-luvulla alettiin tutkia sitä, miten meditoiminen vaikuttaa aivosähkötoimintaan. Aivojen kuvantamismenetelmät ja muut mittarit ovat kuitenkin kehittyneet huimasti noista ajoista, mikä on tuonut tutkimuksiin lisää mahdollisuuksia ja luotettavuutta. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että säännöllisesti meditoivien ihmisten aivot ovat joiltain osin erilaiset kuin niillä, jotka eivät meditoi. Tämän taustalla on neuroplastisiteetti eli aivojen rakenteen ja toiminnan muokkautuminen oppimisen, harjoitusten ja kokemusten seurauksena. Intensiivinen meditaatioharjoittelu vaikuttaa siis saavan aikaan muutoksia niissä aivorakenteissa, jotka ovat aktiivisia harjoituksen aikana. Näitä aktivoituvia alueita ovat tutkimusten mukaan ainakin tarkkaavuuden ja sosiaalisen kanssakäymisen toiminnalliset verkostot sekä verkostot, jotka liittyvät tunteiden prosessoitumiseen kehosta aivoihin ja tietoisuuteen. Siitä on kuitenkin vielä paljon selvitettävää, mitä muutokset näillä alueilla käytännössä tarkoittavat - sillä, kuten tiedämme, aivot ovat monimutkainen kapistus, ja monella aivoalueella on useampiakin tehtäviä.



Artikkelissa on kiinnostavasti tiivistetty, että "neurotieteen näkökulmasta meditaatiossa on kyse ennen kaikkea eriytyneiden tarkkaavuuden järjestelmien yhteistoiminnasta ja sen hioitumisesta". Tarkkaavuuden järjestelmistä yksi liittyy aivojen psykologiseen lepotilaan: se aktivoituu silloin, kun mieli vaeltelee eikä mikään ulkoinen tehtävä tai ärsyke vaadi huomiotamme. Tällöin meillä on taipumusta havainnoida itseämme ja sosiaalisia tilanteita. Tarkkaavuuden niin sanottu top down -verkosto puolestaan aktivoituu silloin, kun suuntaamme tarkkaavuutemme tavoitteelliseen toimintaan. Vastaavasti bottom up -verkosto aktivoituu silloin, kun jokin käyttäytymisen kannalta relevantti ärsyke ulkopuolisessa tai sisäisessä maailmassa "kaappaa" huomiomme. Onkin varsin kiehtovaa, että tutkimusten mukaan kokeneiden meditoijien aivojen lepotila alkaa muistuttaa top down -verkoston aktiviteettia - mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että heillä tietoisuus nykyhetkestä olisi vahvempi ja lepotilaan yleensä liittyvä itsen pohdiskelu vähäisempää. Ei liene kovinkaan väärin vetää tästä sitä johtopäätöstä, että meditaatio saattaa todellakin olla avuksi esimerkiksi murehtimisen ja vatvomisen vähentämisessä.

Meditaatiota ja mindfulness-harjoituksia markkinoidaan usein hyvänä ratkaisuna milloin mihinkin ongelmaan, ja ihan jo arkijärjellä ajateltuna niiden on helppo uskoa auttavan ainakin sellaisiin pulmiin, joissa stressillä ja ylivirittymisellä on merkittävä rooli. Psykologia-lehden artikkelissa pohditaan lisäksi sitä, miten meditaatiota voitaisiin hyödyntää neuropsykologisessa kuntoutuksessa eli autettaessa ihmisiä, joilla on kehityksellisen häiriön tai aivovaurion seurauksena erilaisia kognitiivisia vaikeuksia. Yksi mahdollinen ryhmä, joka harjoituksista saattaisi hyötyä, ovat (ei-ehkä-niin-yllättäen) ADHD-potilaat ja muut, joilla on tarkkaavuuden säätelyyn liittyviä ongelmia. Myös siitä on jossain määrin viitteitä, että meditaatiosta voi olla hyötyä muistitoimintojen kannalta. Paljon on vielä tutkittavaa, kuinkas muuten, mutta todella kiehtovaa lukea, millaisia aivotason havaintoja meditaation vaikutuksista on jo tähän mennessä tehty! Sanoisin, että lisää kivasti motivaatiota siihen, että saisin itsekin aikaiseksi meditoida säännöllisesti... :)

Lähteenä käytetty siis Riitta Luukkanen-Markkulan artikkelia Meditaation neuropsykologiaa (Psykologia, 3/2016, s. 182-190). 

kuva pinterestistä

2 kommenttia:

  1. Meditointi, hiljentyminen, on jäänyt niin vähälle ja sen kyllä tuntee olotilassaan nyt :)

    VastaaPoista