perjantai 23. syyskuuta 2016

Tyhjännauramisesta ja naurujoogasta

Yksi suomen kielen masentavimmista käsitteistä on mielestäni tyhjännauraja. Kulttuurissamme on perinteisesti arvostettu vakavuutta, itsensä hillitsemistä ja asiallisuutta nauramisen, ilonpidon ja ylipäätään tunteiden näyttämisen kustannuksella - ja tämä tuskin on omiaan edistämään hyvinvointiamme. Toki itsensä hillitsemiselle on paikkansa, eikä missä tahansa tilanteessa sovi revetä nauramaan tai muutenkaan ilmaista tunteitaan kovin räiskyvästi, mutta vapaa-ajalla sillekin pitäisi olla mahdollisuus. Nauraminen nimittäin tekee hyvää niin keholle kuin mielelle, oli siihen syytä tai ei. Jokainen varmasti tietää, miten rentouttavaa on nauraa oikein kunnolla, miten kunnon nauruhepuli saa huolet ja murheet kutistumaan ja lisäksi lisää yhteenkuuluvuden ja läheisyyden tunnetta kanssanaurajien kanssa. Potentiaalisesti naurattavia asioita ja tilanteita löytyy toivottavasti jokaisen jokapäiväisestä elämästä, mutta niille, jotka haluavat varta vasten harjoitella tyhjännauramisen jaloa taloa, on olemassa sellainenkin kiehtova laji kuin naurujooga



Tätä 1990-luvulla Intiassa kehitettyä lajia on harrastettu Suomessakin jo jonkin aikaa, ja aika moni tuttuni on päässyt tutustumaan siihen esimerkiksi työpaikan virkistyspäivien yhteydessä. Itse olen ollut utelias kokeilemaan ohjattua tyhjännauramista porukalla jo ties kuinka pitkään, ja pari viikkoa sitten Viisas elämä -messuilla tähän tarjoutui vihdoin matalan kynnyksen mahdollisuus. Tarjolla oli Mari Lämsän ohjaama tunnin mittainen tutustuminen naurujoogan maailmaan, ja siellä pääsimmekin kokeilemaan muutamia käytännön nauruharjoituksia. Naurujoogan taustalla on tieto siitä, että elimistömme ei huomaa eroa tietoisesti aiheutetun ja spontaanin naurun välillä: molemmilla vaikuttaisi olevan samoja terveyshyötyjä. Nauru lisää endorfiinin tuotantoa, mikä mm. auttaa kehoa ja mieltä rentoutumaan, parantaa oppimis- ja keskittymiskykyä, lisää luovuuden ja energian tunnetta sekä yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä. Luonnollisesti nauru on myös fyysinen toiminto, jolla on joitain samoja vaikutuksia kuin liikunnalla, se esimerkiksi vaikuttaisi vahvistavan sydäntä ja keuhkoja sekä laskevan verenpainetta. 



Naurujoogatyöpajaan uskaltautuminen oli minulle iso askel, sillä en varsinaisesti ole leikkimielinen heittäytyjä, jonka olisi helppo poistua kauas omalta mukavuusalueeltaan vieraiden ihmisten seurassa - ja heittäytymistä ja itsensä liiallisesta tarkkailusta hellittämistä naurujooga ainakin minulta vaati. Harjoitus aloitettiin ottamalla kontaktia toisiin osallistujiin ensin pelkällä katseella, sitten leikkimielisillä fyysisillä harjoituksilla, jotka kirvoittivat useimmissa jo aikamoista tirskuntaa. Katsekontakti ja vuorovaikutus ovatkin tärkeässä roolissa naurujoogassa: nauru on hyvin pitkälti sosiaalista toimintaa, ja moni on varmasti huomannut, miten yksin ollessa ei tule läheskään yhtä helposti naurettua vaikkapa komediasarjoille kuin toisten seurassa. Nauru ja hyvä fiilis tarttuvat, kunhan vain uskaltaa olla läsnä ja kontaktissa toisiin. Tämä ei tietenkään ole aina helppoa, ja voisin kuvitella, että itse joitakin vuosia nuorempana ja vielä nykyistäkin estyneempänä olisin saattanut kokea naurujoogan aika ahdistavana. Lämmittelyharjoitusten jälkeen päästiin itse asiaan, eli tietoisesti tuotettuun nauramiseen, siihen tyhjännauramiseen. Etukäteen olin hieman ihmetellyt, kuinka typerältä sellainen tuntuu, mutta tällä kertaa kokemus osoitti, että juuri typeryys ja naurettavuus on selvästi yksi niistä syistä, miksi naurujooga toimii: kun tehdään jotain tarpeeksi pöljää, se alkaa väkisinkin naurattaa - ja aika rankasti, sillä välillä käkättäminen alkoi sattua vatsalihaksiin sen verran, että oli pakko pitää ihan tarkoituksella taukoa nauramisesta! Todella myönteinen kokemus siis, hienoisista ennakkoluuloista huolimatta. Itse asiassa luulen, että kaikenlaiset leikkimieliset pöljäilyharjoitukset tekevät hyvää juuri kaltaisilleni vähän jäykille vakavikoille, jos vain uskallamme antaa niille mahdollisuuden :) 

Oletteko te kokeilleet naurujoogaa? Millaisia ajatuksia teillä herää tyhjännauramisesta?

3 kommenttia:

  1. Kokeilin ekan kerran naurujoogaa erään ystäväni 40 v juhlissa. Se oli vaivaannuttavaa ja tuli typerä olo. Sattumalta sain toisen mahdollisuuden naurujoogaan eräässä retriitissä ja se oli taas aivan toisenlainen kokemus. Rentouttava ja nautittava. Tulin siihen tulokseen, että iso merkitys on ohjaajalla, millaiseksi oma kokemus muodostuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmasti ohjaajalla on paljon merkitystä - itse olen huomannut saman myös liikuntaharrastuksissa, esimerkiksi joogassa ohjaajan tyylillä tuntuu olevan ainakin mulle paljonkin merkitystä. Mutta ihanaa että sait paremman kokemuksen, vaikka eka olikin huono :)

      Poista
  2. Hei Nanna! Ihana lukea ajatuksiasi ja kokemuksiasi naurujoogaan osallistumisestasi. :) Ja kiva kuulla, että kokemus oli myönteinen pienistä ennakkoluuloista huolimatta. Usein ajatus "tyhjännauramisesta" voi saada ihmisten kulmat kurtistumaan entisestään - mutta kun uskaltaa laittaa itsensä likoon voi huomatakin, että nauru irtoaa luontaisestikin, kun sille antaa vain mahdollisuuden! Tätä maailmaa voi tarkastella niin monesta eri näkökulmasta!

    Kivaa, että löysin blogiisi! Jään seuraamaan! :)

    Terkuin, Mari - se naurujoogaohjaaja

    VastaaPoista